Bipolaarisuus

Tällä viikolla tuo yksinäisyysongelma todella korjautui; olen nähnyt kavereita ihan reippaasti ja ollut muutenkin menossa. Eilen oli kivat tuparit, joissa erityisen hauskaa oli suunnitellut possekuvat; on tullut kahviteltua monen kanssa ja käytyä diippejä keskusteluja...

Ajatukset eivät ole vaan meinanneet pysyä kasassa, olen ollut tosi levoton ja kauhea hölösuu viime päivinä... Ajatusvirta ei vaan katkea ja viime yönäkin nukuin ehkä 2 tuntia sen takia! Koko ajan tuli muka uusia ideoita ja muistin jotain mitä piti tehdä. Ja mun oli pakko nousta tekemään se asia, kun en saanut muuten sitä mielestäni. Mania, mania... Voihan! Mutta jos tämä ei riistäydy käsistä, pieni mania ei ole pahasta. Se antaa potkua tähän vuoden pimeimpään aikaan mukavasti!

Mulla tosiaan on ollut paljon energiaa: olen jaksanut kotitöitä paahtaa sata lasissa, runosuoni on sykkinyt, olen askarrelut kortteja (kun noita kissanristiäisiä tahtoo joka viikko olla yks tai kaks) ja muutenkin leikkinyt taiteilijaa kuvaajan tms merkeissä. Ihan ihmeellistä... Aina se on joko tai. Joko on hurjasti intoa ja energiaa taikka sitten ei yhtään.

Maniassa mulla itseilmaisun tarve kasvaa ihan älyttömästi. Koko ajan tuntuu, että on muka jotain fiksua ja jakamisen arvoista sanottavaa tms. Eihän se tietenkään ole niin... Pakko muistutella välillä oikeasti, että kaverit eivät ole päiväkirjoja. Huhhuh! Maanikon läheisenä ja kaverina ei varmasti ole helppoa... Tiedän sen... Mutta onneksi minulla ei todellakaan ole vaikeimmasta päästä tämä mania! :)

Marras- ja joulukuu on satukuukausia. Joulun odotusta. Tähtitaivasta. Ensilunta. Keijuja ja haltioita. Enkeleitä (ne onkin ihan oikeita vielä!). Tonttuja. Taikaa. Prinsessoja. Rakkautta, ystävyyttä. Läheisyyttä, lämpöä. Ne kuukaudet on niin pimeitä että se valo on pakko repiä kaikesta muusta. Valoisista aiheista.