Inspiroiduin Brooke Shieldsistä niin että katsoin Netflixistä pari päivää sitten vuoden 1980 hittileffan
The Blue Lagoon. Muistan nähneeni sen lapsena, ehkä 10-vuotiaana, ja silloin pidin leffasta tosi paljon. Se varmaan sai mut rakastumaan autio saari-teemaan ja kehittelemään omiakin tarinoita sillä aiheella.
Ihana Brooke, superkaunis! Jooh. Eli itse leffaan. Luin siitä tosi pilkkaavia arvioita Leffatykistä mutta otin silti riskin ja aloin katsoa leffaa. Ajattelin että aikuisen silmään leffa on siirappisen korni, ja sitä se olikin - mutta silti
hyvän maun rajoissa, nippa nappa.
Siinä oli jotain niin huoletonta ja
viatonta tapahtumista huolimatta; juuri sellainen ihana coming of age-leffa, jossa ollaan lapsuuden ja naiseuden & miehuuden kynnyksellä. Pidin siis elokuvasta vaikka välillä repesin nauramaan, tunsin pientä myötähäpeää tai silmät laajeni järkytyksestä. Hyvää viihdettä... ja biologian oppitunti :D
Minkähänlainen ihminen sitä olisi jos olisi kokenut teini-iän myllerrykset 70- tai 80-luvulla? Sitä olen alkanut miettimään... Kyllä nykyaikana on vaan paljon rajumpaa tuo kulttuuri jota tv, lehdet ja
NETTI tarjoavat.
Seuraavana vuorossa Brookelta on Endless Love, joka on käsittääkseni hyvin Romeo & Julia-tyylinen elokuva.
<33
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti