About the blogger

Tervetuloa muukalainen, joka eksyit vaatimattomaan blogiini. Olen 30v kirjoittelija, naimisissa... onnellisesti? Elämää varjostaa mm. kaksisuuntainen mielialahäiriöni jonka sävyttämää tämäkin blogi paljolti on. Toisinaan intoudun hehkuttamaan inspiraation kohteitani, ikään kuin kevennykseksi.

2.9.2015

Voi Tuutikki!!!

Mä lepyin sille "feikki"ystävälle (???) mutta sitten sattu jotain joka sai mun niskakarvat pystyyn lisää. En viitsi henkilökohtaisuuksien takia tähän sitä sen kummemmin eritellä... Mua niin ottaa päähän sen sellanen selittely ja erittäin läpinäkyvät motiivit. Parempi vaan olla näkemättä sellaista ihmistä, selvästikään ei tulla toimeen niin mitäs sitä kaveruutta pakottamaan. Mut suljettiin taas ulkopuolelle porukasta ja tällä kerralla ystäväksi/ystäviksi oletettujen taholta. Kertoo paljon ihmisistä...
Onneksi mulla on kissani <333 Se on välillä ihan hulvaton hulivili ja tekee tarpeensakin aina samaan aikaan kuin mä eli seurankipeä kuin mikä x) Voe mahoton... Mutta. Se on nyt kai kipeänä. Siis sillä todennäköisesti on matoja
Se on muutamana päivänä aivastellut ja eilen varsinkin aika useastikin. Vilkkuluomet näkyy vähän, välillä, ja se on selvästi väsyneempi. Soitin siis tänään eläinlääkärin vastaanotolle ja kyselin joltakin hoitajalta mitä tehdä. Hän suositteli lämpimästi matokuuria ja oli melko varma että kyse on loisista. Me olemme kisun kanssa bondanneet hyvin jo ja vaistoan herkästi sen olotilan. Tuntuu jotenkin pahalta kun se ei ole priimakunnossa... Jospa matokuuri tepsii!!! :(((
<333
Minä jo viime yönä rukoilin että älä ota tätä multa nyt jo pois... Mä olen sellainen, joka tekee aina kärpäsestä härkäsen. Luin foorumeilta ihmisten kokemuksia ja jotkut oli sitä mieltä, että flunssaa sairastava pentu kuolee jos sitä ei vie hoitoon, toiset taas sitä mieltä että eihän flunssan takia ihmisetkään mene hoitoon ja kissat kestää mitä vaan. Pelotti... Enää ei sentään pelota että se mun käsiini kuolee kohta mutta huolestuttaa... Olen Neiti Huolehtija. Mutta noh. Tästäkin selvitään. 

Vieläkin välillä tuntuu ihmeeltä ja unennäöltä että kisu ylipäätään on minulla. Olin loppuun asti epäuskoinen ja pessimistinen; kuitenkin jtn menee pieleen. Mutta minulla on kissanpentu ja me ollaan tosi nopeasti bondattu. Awws :D
Viime yön se nukkui mun kainalossa,  välillä rintakehän päällä. Se on tosi seurallinen ja hellyydenkipeä <3 My baby! ^_^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti