Must on tullu kissahullu

En tiennytkään olevani niin eläinrakas kuin olen. Olen ihan rakastunut tuohon pikku mussukkaan nyt! Joka yö se on ollut kiltimmin ja kiltimmin, eikä viime yönä huutanut enää yhtään ^_^ Koti-ikävä on voitettu! Huomionkipeyskin on vähentynyt. Toki se normaalin pennun lailla tarvitsee enemmän huomiota kuin aikuinen katti, mutta se on oppinut olemaan vähän itsekseenkin. Välillä saan kyllä sen yleisöksi vessaan... Eipähän ole näkymätön olo enää :D

En ole tuntenut masennusta moneen päivään, tosiaankin tämä pieni elämänmuutos on auttanut siihen suuresti. Jospa tästä alkoi pitkä tasainen jakso, olen toiveikas..! Tuutikki on piristänyt niin paljon, on ilo seurata sen telmimistä, hassuttelua ja uuden maailmansa tutkimista.

Lempipaikkoja ovat ehdottomasti ikkunalaudan lisäksi sänkyni, iso Disney Storen kassi, tuolin karmille kiipeily (HUI) ja keittiön puiset tuolit. Joka päivä löytyy uusi ihmettelyn aihe, mikä on minusta tosi suloista ja muistuttaa ihmislapsesta; eilen ihmeteltiin ja jahdattiin katonrajassa lentävää kärpästä, tänään kummastusta herätti (pömppö)vatsani joka liikkui hengityksen tahtiin xD 

Ylisöpö vauveli nukkui eilen tosi paljon, sitä varmaan niin väsyttää kun on ollut kaikki uutta ja outoa... Sainpahan vähän huoahtaa ja ajatella muuta välillä :D 

Unicorn in trouble..! T___T

... sitten ollaankin ihan kamuja.

Mikä tuolla katon rajassa surisee?!

Ei oo kiva kun en pääse siihen käsiks... *MEOW*

Haittaako jos vähän kynsillä poljen..? (Hmph.) 

<3