Mä olin jonkun aikaa aiiivan pilvilinnoissa. Se on mulle niin tyypillistä... Sitten oli muuta tekemistä mikä oli hyvä, kun välimatka pilvilinnoihin sai jalkoja maan pinnalle. 

Puhun siis tässä siitä miehestä johon olen tutustunut :D (obvs)  Ollaan juteltu tuntikauseja jo Facebookissa... Tähän asti vaikuttaa että kaikki natsaisi. Mutta olen kuitenkin pettynyt monesti tähän ikään niin täytyy olla varovainen. Pieni varovaisuuden lisääminen ei mulle ole liikaa, olen luonnostani luottavainen ja melko spontaani miesasioissa.

Mutta niin. Hyvältä vaikuttaa kuten sanoin. Meillä on samoja luonteenpiirteitä (introverttiys tärkeimpänä), samoja kokemuksia elämästä ja samoja mielenkiinnon kohteita. Eroavaisuuksiakin toki on, liika samanlaisuus olisi huono. Tässä iässä tietää jo mitä haluaa... Olen melko varma siitä mitä tarvitsen ja mitä haluan... Se mies on mua melko tasan vuoden vanhempi. Se on uskossa, tullut uskoon aikuisiällä: iso plussa. Iso plussa on sekin että samoja ongelmia ollut kuin mulla.

Kokemus on opettanut että ne jotka on kasvaneet täysin pumpulissa eivät koskaan voi täysin ymmärtää meikäläistä. Pumpulissa kasvaneilla on niin kapeakatseisia mielipiteitä! Mulla ei ole ollut jättimäisiä ongelmia elämässä mutta paljon monenlaisia pienempiä... Se on opettanut, muovannut musta tämän mikä olen. Niilläkin nuorilla aikuisilla, jotka tähän asti ovat kasvaneet pumpulissa, tulee olemaan ennemmin tai myöhemmin vaikeaa. Mummoni kerran sanoi mm. että "sinä sitten vanhana et välttämättä sairasta, minäkin nuorena sairastin sairauteni." Hän on 92-vuotias ja ollut varsin terve tähän päivään asti. Ehkäpä...