Minä maan matonen

Mä näen huomenna taas X:ää... :) Ei mua silleen jännitä mutta vanhat typerät ulkonäköpaineet nostavat päätään ärhäkästi. Ikään kuin se jätkä olisi muuttanut viikossa mieltään tai mä olisin jotenkin rupsahtanut kauheasti! Eiköhän se muista millaiseen naiseen ihastui. Mun ulkonäköpaineet on ihan käsittämättömiä. Olen kohta kolmekymmentä ja epävarma kuin 13-vuotias. Ei mene hyvin.

Pitäisi vähitellen alkaa uskomaan itseensä. Epävarmuus on se joka vie viehätystä ihmisestä. Itsevarmuus (terve sellainen) on viehättävää. Mutta kun kerran on taottu maan rakoon, sieltä on hemmetin vaikeaa nousta.

Mutta joo. Olen onnellinen. Jännittynyt, iloinen... :) Minusta X tuntuu vaan liian täydelliseltä vielä. Sehän on mun unelmien mies! Jotain täytyy mennä pieleen. Vai meneekö sittenkään?

Yritän olla onnellinen ilman paineita, huolia :) Nyt on sen aika... Murehtiakin varmasti ehtii!

Kissa-mussukkani meni hoitoon jo tänä iltana... Luuleekohan se että minä hylkäsin sen? Tosi orpo olo ilman sitä! Voiii, sitä kuulemma arastutti kovasti hoidossa. Sydäntä melkein särkee :D Mutta kissathan on sellaisia, aluksi hyvin arkoja ja epävarmoja <3 Niin kuin minä! Tekee hyvää Tuutikille vähän itsenäistyä, se on niin riippuvainen musta edelleen.

Pitäisi yrittää nukkua... Saa nähdä miten käy.