Yhteiselon alku

Onpas taas aikaa vierähtänyt edellisestä kerrasta. Ei tunnu noin pitkältä ajalta... On ollut niiin paljon tekemistä. Oli muutto ja nyt on yli viikko asuttu yhdessä kullan kanssa.

Näköjään viime kerralla kirjoitin riidasta. Onhan noita senkin jälkeen ollut mutta siihen alkaa tottua. Riidellään ja sovitaan. Sitten ollaan sovussa kunnes taas tulee riita. Eipähän tule tylsää!

Menimme kihloihin helmikuun lopulla. Ei siinä mitään dramaattista kosintaa tapahtunut mutta se oli meidän näköistä. Perheenjäsenet paikalla (minun perheenjäsenet vain sattuneesta syystä), suut makiaksi ja kahvia.

Lapsesta asti olen unelmoinut tästä: oman prinssini löytämisestä, häistä ja perheen perustamisesta. Nyt se on tapahtumassa... Mikään ei tietenkään ole kuin elokuvissa ja lapsuuden fantasioissa, mutta tämä on silti hyvää ja kallisarvoista, enkä vaihtaisi mihinkään. Meillä ei ole varaa pitää kummoisia häitä ja se harmittaa mua, eikä kultani edes halua isoja häitä... No, näillä mennään. Kunhan saa olla vähän hienona, on kakku ja morsiuskimppu niin se eroaa arjesta. Ja tärkein: että rakkaimmat ovat todistamassa kun meidät vihitään.

Mun ihanat kaverit muisti mua ennen muuttoa ja juhlittiin pieniä polttareita, kahdellakin eri porukalla. Jäi siis viimeisistä päivistä ennen muuttoa hyvä muisto mieltä lämmittämään :)

Nyt kun muutosta on yli viikko kulunut, alkaa paikat vähitellen olla kunnossa. Meillä vain ei ole tarpeeksi vielä kaappeja joihin tavaroita laittaa, joten muuttolaatikoita on vielä siellä sun täällä... Siivoamisesta ja kodin laittamisesta on ehtinyt tulla riitaa ja tänään oli yksi massiivisempi. Olin niin kamalan väsynytkin jo ennestään että pillahdin kunnon itkuun eikä siitä meinannut tulla loppua! Tuntui siltä että koko viikon paha mieli tuli siinä samassa pihalle. Ja oli heti ikävä  vanhoja tuttuja asioita.

Miehessä ottaa päähän se että se on tavoiltaan niin luolamies. Minua taas kaaos stressaa ja masentaa. Minä haluaisin kiehnätä, hellyyttä ja halia paljon, mutta mies ei juurikaan :( Saa nähdä mitä tästä tulee. Molempien on pakko vähän muuttua. Mutta sitähän parisuhde on, kompromisseja, tullaan toista vastaan puoliväliin. Mutta niitä kompromisseja on molempien tehtävä.