Mä en tiedä yhtään mitä mä tekisin. Mikä olisi viisainta. Mulle ja miehelle tuli taas riitaa... Ja se oli taas sen aloitteesta. Valitsin sanani jotenkin väärin jälleen kerran sen ollessa huonolla ja herkkänahkaisella tuulella ja voilá, helvetti irti.

Suollan jatkuvasti kuulemma "feministipaskaa". Se kuulemma vie miehestä halut ja ketuttaa. Yritin muistuttaa kerroista joina olen suorastaan alistunut sen tahtoon. Olen ollut itse asiassa ihan nössö, vanhanaikaisesti alistuva nainen. En saisi edes sanoin siis ilmaista tunteitani ja mielipiteitäni! Mieshän on aivan kuin isäni. Isän mielestä naisten kuuluukin vaieta.

Aina kun olen avannut suuni väärään aikaan se on ollut itsepuolustusta. Jos se kielletään, mitä jää? Olen persoona, en orja, miehen tarpeita tyydyttämään luotu olio. Minullakin on tunteet, tarpeet ja mielipiteet. Minä vain olen tällainen, joka puolustautuu sanan miekalla kun hyökätään! Se on mulle luontaista... Olen aina ollut sellainen vaikka vähän olenkin hiirulainen. Jos koen että mua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, puolustaudun. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Niih.