Postaus 2: Joulua

Talvi tuli sitten kertarysäyksellä koko maahan. Saatiin kylmä, valkoinen joulu. Vietin sen perheeni kanssa perinteisesti, mutta mielessä on käynyt etten enää viettäisi... Koska aina jotain tapahtuu, hermot kiristyy, tunnelma latistuu, ovet paukkuu... Joulurauha, mitä se on? Se on meille melko vieras asia. Surullista, mutta totta...

Meillä ei läträtä alkoholilla mutta silti meillä tapellaan. Raittius ei ole onnen tae. Mutta noh. Oli meillä aluksi ihan mukavaa. Ei se koko loma tapellessa mennyt. Ja oikeastaan se "tappelukin" oli yksipuolista... En ollut minä se joka paiskoi ovia ja mökötti.

Katseltiin veljen kanssa huoneen hämärässä vanha Candy Candy Special :) Siinä on kyllä aika järkyttävät suomidubbaukset! :D Varmaan kaksi ihmistä vaan dubbaamassa.

On sääli että jouluun liittyy nykyään niin paljon pakotteita ja negatiivisia tunteita. On pakko tehdä niin ja näin. Haluaisin todella että ensi joulu on erilainen.

Pikkuveljeltäni sain suosikkilahjani: 

Arwenin kaulakoru, Iltatähti. Tänä vuonna en onneksi saanut sitä 5-6 rasiaa suklaata! Se viime vuotinen määrä oli aika jäätävä. Söin niitä vielä pääsisäisenä. Onpahan nyt jotain kuitenkin tarjota vieraille (jos heitä käy) ja saan suun makiaksi uutena vuotena... jonka autuaasti yksin vietän perinteiseen tapaan.

Mitäs vielä joulusta? Parasta oli olla veljeni kanssa kerrankin ajan kanssa. Ja mummon näkeminen! Mulla on huono omatunto kun näen sitä niin harvoin... Ja nykyään soittelemmekin harvemmin toisillemme. Olen aina ollut mummontyttö... Mummo-rakas osaa rakastaa. Ja on aina iloinen! Ihana, ihailtava ihminen! Jo 92 vuoden ikäinen. Jospa hän on kanssamme vielä hyvän aikaa. Haluan ehtiä olla yötä ennen kuin hää lähtee Taivaan Kotiin... Se hetki voi tulla koska vaan.