Musta on jonkun aikaa tuntunut siltä että voimavarat riittäisivät jonkunlaiseen työhön. Olen eheytynyt siihen tarpeeksi. Toisaalta mua pelottaa että jos menen jonnekin, saan nopeasti taas burnoutin, menen rikki uudestaan... Stressinsietokykyni on äärettömän huono.

Ihmispelko ja epäonnistumisen pelko ovat varmasti syitä miksi koen työelämän niin mahdottomana koettelemuksena. Olen kamalan arka ja erityisesti pelkään epäonnistumisia ja kevyetkin moitteet otan aina todella raskaasti.

Olen aloittanut hiljattain yksityisellä terapeutilla ja se on auttanut mua jo nyt tajuamaan asioita. Laajentanut tajuntaa :D Eh eh... Mutta tosiaan se terapeutti on rautainen ammattilainen ja osaa hommansa. Olen käynyt kunnallisella jo 7 vuotta ja tilanne on lähes sama kuin silloin. En ole edennyt kuin pienin askelin... Se on niin rasittavaa kun siellä lähinnä kysellään tyyliin että "ootko muistanu aamupuurot syyä" jne. Tuo yksityinen terapeutti keskustelee, kyselee seikkaperäisesti, antaa työkaluksi erilaisia teorioita ja mielikuvaharjoituksia... Siis paljon parempi! Kyllähän siitä joutuu maksamaan mutta ei edes paljoa ja mielelläänhän sitä luulisi omaan mielenterveyteensä sijoittavan. Sen on viime vuosina oppinut... Sen oppii nimenomaan kypsyessään. Terveys on "kaiken" a ja o.

Ihmispelko ja epäonnistumisen pelko juontavat juurensa tietenkin lapsuudesta ja teini-iästä. Mua kiusattiin melkein koko peruskoulun ajan ja kiusaaminen oli lähes päivittäistä. Välillä se oli rankempaa, välillä vähemmän rankkaa pelkkää nimittelyä. Fyysistä ja psyykkistä kiusaamista esiintyi... On aika yllättävää miten pitkälle nuo kokemukset vaikuttavat. Mutta tosiaan niistä se luottamuksen puute ihmisiin varmasti johtuu! Noita aiheita täytyy terapiassa käsitellä...