Ajattelin päivittää ihan muuten vain blogiani vaikkei mitään ihmeellistä kirjoitettavaa olekaan. Joskus on vaan hyvä tehdä yhteenvetoa tapahtumista ja kasata ajatuksiaan tekstiksi.
Elämä kulkee entisiä uomiaan, tosin pieni muutos on ollut se että käyn pari kertaa viikossa harjoittelussa... Se on niin vähäistä että melkein hankala muistaa harjoittelun olemassaoloa välipäivinä! Tuollaisen määrän varmasti jaksaa stressaantumatta, mutta toisaalta kotiutumiseni sinne on näin hidasta enkä voi sanoa saaneeni siellä juuri mitään vielä aikaiseksi... Mutta kuulemma siellä ei ole deadlineja joten ei huolen häivää..?
Heitin todella lyhyen ja rankan reissun Helsinkiin (ei mitään biletysreissua, rankka kilometrejen takia) mutta se oli mukavaa vaihtelua kuitenkin ja seura oli mitä parhainta. Yksi taidekirjakin tarttui reissulta mukaan: Miwa Uedan
Peach. Se on aika lailla
The Art of Alicen vastakohta tuo
Peach, värikäs, pirteä ja kesäinen. Molemmista tykkään yhtä paljon, vaikka tuo
Alice nyt varmaan on kattavampi kuitenkin.
Piirrustusharrastus on herännyt viime aikoina henkiin ja olen harjoitellut uudestaan piirtämistä. Mangaa ja muotokuvia lähinnä, kuinkas muutenkaan. Jotenkin vähäisempää nyt ehkä ollut nukkeilu kun voi harrastaa kaikenlaista muutakin. Talven pimeydessä mua ei muu oikein kiinnostanut...
On tullut liikuttua ulkona kiitettävästi viime aikoina... Ollapa aina kevät ja kesä! Aurinkoista. Valosta ammentaa niin paljon energiaa. Kävelystä huolimatta keskivartalon liikakerros senkus kasvaa vaan kun on tullut syötyä niin paljon... Voisi nyt ryhdistäytyä kun kesään on vielä vähän aikaa, että kehtaa sitten pitää shortseja ja kesätoppeja!
Lenkkeilen usein P:n kanssa... mutta ei meistä kyllä koskaan tule mitään paria enää. Se oli ja meni, se oli osa lapsuutta ja teini-ikää se meidän juttu. En edes itse ole varma voisinko olla P:n kanssa romanttisessa mielessä, olemme niin sisarellisia. Ehkä se olisi sitten vaan outoa että ei tässä kannata sydänsurua potea... Vähän haikea ja pettynyt oloni silti on. Siinä kun olisi niin hyvä mies..!
Vietin vappua sen vähemmän hyvän miehen kanssa. Olin ensin vähän nihkeä ajatuksesta kun J pyysi mua äitinsä kotitalolle maalle kun sen äiti oli reissussa, mutta lähdin sitten kuitenkin, osittain säälistä, osittain siksi kun sitä oli jo kauan suunniteltu. "Ei mulla oo muitakaan joita kysyä", J sanoi. Voi voi. Voi meitä. Siellä sitä sitten maalla kaksistaan oltiin...
J teki meille ruokaa, se on meistä se gourmet-kokki! :) Lohta ja parsaa, kermaperunoita... Sitten saunottiin ja istuttiin vielä notskillakin illan hämyssä. Oli oikein mukavaa loppupeleissä ja viihdyin siinä paikassa tosi hyvin. Olisipa meillä aina sellaista! J:kin oli jotenkin toimeliaampi, iloisempi mitä tavallisesti... Mun mörökölli, ei se siitä muutu miksikään. Mutta oli hetken mukava paeta arkitodellisuutta JA kaupunkia luonnon helmaan. Elää hetki
unelmaa.
Ehkä mulle ei sen enempää onnea koskaan siunaannu... Siltä vähän näyttäis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti