Sain kissan kotiin sunnuntai-iltapäivänä. Se on pieni poikakissa ja nimesin sen Tuutikiksi. Se oli aiemmilla omistajilla kasvanut vapaammin kuin tiesinkään... Mutta nyt se Luojan kiitos on tottunut minuun jo! Kehrää, tulee syliin, kiipeilee päällä kun yritän nukkua, puskee <3 Ainoa mutta on se, että Tuutikki on todella huomionkipeä, mutta kaipa se on aika tavallista pennulle alkuvaiheessa? Heti jos menen vessaankin poitsu alkaa huutaa että minnekä menit! Pelottaa vähän mitä naapurini ajattelevat :( Jospa tämä tottuisi kerrostaloelämään ja mitä pikemmin, sitä parempi minun mielenterveydelle (koska onhan minulla sentään kaksisuuntainen mielialahäiriö niin tarvitsen unta aika paljon aikuiseksi). Minulla on kuitenkin luonnollisesti melko sama rytmi kuin kissalla, nyt vain olen ollut tavallista aiemmin väsynyt.
Ensin napotti hän nurkassa reilun vartin...
... sitten kohti vilttiä *onpas ihanan pehmeä*
Varovaista ruokailua keittiön tuolikaluston turvissa.
Seuraavana päivänä leikittiin jo monta kertaa^^ Yötä en viitsi edes mainita... ;)
Iltapäiväunet... Voih. Emännällä kahden yön takainen univaje.
Ikkunalauta on yksi lempparipaikka! Totta kai :) Tämä oli odotettavissa ja tyhjensin sen koriste-esineistä onneksi ennen pennun tuloa. Ja keräilynukethan luonnollisesti muuttivat vitriinin suojiin. Tuutikki on jo havainnut että siinä on kaappi jota en sille avaa ja on pari kertaa ainakin pyrkinyt sinne. Hömppä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti