Lähdin kivusta huolimatta käppäilemään postia kohti, se kun ei kovin kaukana kotoani ole. Törmäsin kaveriin matkalla, piristi jutella sen kanssa; kuulostelin lintujen laulua (kerrankin kuulokkeet eivät olleet päässä) ja istuin kipukohtauksen sattuessa hetken aikaa puistonpenkillä...
Pölyinenkin ilma tuntui raikkaalta sisäilmaan verrattuna. Boostia mulle antoi postiin ulkomailta rantautunut nukkepaketti! Mikäpä muu mut saisikaan liikkeelle. Räpsin joitakin kuvia lähinaapurustosta kun aurinkokin mukavasti paistoi. Kotona laitoin uunin lämpiämään ja avasin nukkeneidin heti paketistaan... ja yhtäkkiä Ykä tuli vierailulle. En kerinnyt edes vessaan juosta. Ei tepsinyt hengittely ja rauhoittelu, Ykää ei pysäyttänyt mikään! DAMMIT. Olinpahan mä jo aamulla ehtinyt 7 kipulääkettä napsia. Huhhuh! Vähempikin oksettaa.
Musta on kovaa vauhtia kasvamassa oikea katkera vanha ämmä. Sain tietää hiljattain että parilla kaukaisella tutulla on kans tämä adenomyoosi/endometrioosi ollut ja he ovatkin erittäin vetäytyviä ja alakuloisen oloisia ihmisiä...
Tämä sairaus pilaa elämän! Se ei vie henkeä mutta se vie kaiken muun. Mä en jaksa kauaa..! Pääsisinpä pian siihen leikkaukseen :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti