Mieleni on tänä iltana kevyempi kuin aikoihin, kiitos rennon leffaillan kaverin kanssa. Ehkäpä minun ei pitäisi viettää aikaa niin paljon yksin? Piristävää on myös se, kun vielä yhdeksän jälkeenkään ei ollut pilkkopimeää! Kesä on tulossa!
Olen ollut niiiin täynnä huolta ja suuttumusta viime päivinä, että mieleni on ollut sysipimeä paikka... Ongelmia ja sairauksia todella on, mutta vikaa on varmasti myös asenteessa... Olen tuntenut olevani Job, maailman eniten kärsivä ihminen, mikä ei varmastikaan pidä paikkaansa.
Yritän parhaani että asenteeni muuttuisi. Onneksi voin rukoilla siihen apua ylhäältä. Yksin en muutokseen pystykään...
Raskainta masennuksessa on kulissien ylläpito. Tuo piirros ilmiselvästi kuvaakin sitä... Tuolta minusta usein tuntuu. Mutta tänä iltana onneksi pitkästä aikaa en teeskennellyt, olin aidosti hyvällä tuulella. Kykenin hymyilemään ilman maskia.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti