Ihana eksäni soitti viime yönä baarista ja pyysi rahaa. Oli humalassa kuulemma lukinnut korttinsa pin-koodin ja baari-ilta oli joutumassa vaaraan sen takia.
Taas oli kuin jäistä vettä olisi niskaan kaatanut. Että miten se kehtaa sillä tavalla? Äänensävy oli taas ihan toinen, maanitteleva ja aneleva kiltin pojan ääni. Ja koko viikon se oli ollut noteeraamatta mua ja jopa uhanut katkaista välinsä muhun vaikka olin sairaalassakin..! USKOMATON! :(
Osa minusta oli silti surullinen kun joutui tuottamaan pettymyksen. Onneksi sattui olemaan sellainen tilanne että nyt
ei ollut yhtään rahaa! Muuten en niin hyvin olisi osannut sanoakaan "ei". Sen pettymys on mun pettymys, vaikka ihan väärin ja järjetöntähän rahan lainaaminen juomiseen olisi ollut!
Vaikka se kohtelee mua kuin roskaa, mä aina vaan rakastan sitä... Koska
rakkaus ei häviä, rakkaus on pitkämielinen ja kaiken se kärsii jne. Tajusin että sillä on paljon huonommin asiat kuin mulla, koska sillä ei ole rakkautta... Se ei taida rakastaa
ketään, kaikesta sen käyttäytymisestä olen tullut tähän tulokseen. Minulla on Jeesus. Ja rakastan perhettäni, meillä on läheiset välit. Rakastan ystäviäni. Ja rakastan sitä ääliötä. Rakkaus vie minua eteenpäin. Se on polttoaine.
Eksäni ei voi näemmä tehdä mitään mikä tappaisi tunteeni. Koska rakkaus ei todellakaan häviä, aito rakkaus pysyy. Niinhän se on perheenjäsentenkin kohdalla. Niitä ei voi valita ja vaikka ne olisivat kuinka vaikeita niitä rakastaa. Niin minäkin J:tä.
Moi! Sinulla on ollut raskasta... Tosi hienoa, että välillä tulee valonpilkahduksiakin. :) Tuntuu tosin tosi kurjalta puolestasi tämän erään käytös... En tietenkään tunne häntä, mutta kuulostaisi siltä kuin hän ottaisi yhteyttä sinuun aina kun hän tarvitsee sinua ja kun sinä tarvitset häntä, ei hänestä välttis kuulu mitään tai hän käyttäytyy täysin väärin... Ikävä kyllä on mahdollista, että hän on narsisti. Pakko kirjoittaa tästä, koska välitän sinusta, enkä haluaisi, että joku kohtelee sinua kaltoin, etenkin sellainen josta sinä välität paljon. :'( Mutta kuten kirjoititkin, et ole todellakaan yksin <3
VastaaPoistaMoi <3 kiitos kommentista! joo minun pitäisi yrittää jättää omaan arvoonsa se ihminen. kai se aika auttaa tässä... minäkin olen tullut ajatelleeksi, onko hän narsisti. kenties! eilen pääsin pitkästä aikaa seurakuntaan ja se piristi kovasti, täytyy mennä pian uudestaan. ja nukkeilu piristää aina :D siunausta!
VastaaPoista