i can't live this way for long

En ole laulanut kuukausiin kunnolla. Laulu on koko elämäni. Se että se on vaiennut kuvaa hyvin millaisessa tilassa olen ollut. Elävä kuollut. Näen unia laulamisesta, minulla on ikävä sitä. Kun laulan tunnen oloni voimakkaammaksi. Se antaa virtaa enemmän kuin mikään muu tekeminen!

Viime aikoina on enemmän ja enemmän myös tuntunut turhalta piirtää tai askarrella tai valokuvata. Mietin vain järkisyitä, miksi oikein teen sitä, mitä järkeä, mitä hyötyä. Tai sitten en ole mielestäni tarpeeksi hyvä, mokailen, syntyy suttua ja roskaa.

Help me.

EDIT: Siis mitä ihmettä? Kuulin että eilen oli LAIHDUTA-päivä, eikä älä laihduta.. Vähän kaverikin saattoi ihmetellä kommenttejani asiaan liittyen. Ilmankos se katsoi vähän oudosti...