Pitkästä aikaa katsoin todella hyvän elokuvan; moni on viime aikoina jäänyt kesken tai ollut juuri ja juuri katsottava...
12 Years a Slave kosketti ja piti otteessaan alusta loppuun eli reilun kaksi tuntia.
Minä vain nieleskelin kyyneliä joissakin kohtaa ja mietin miten ihminen voi olla niin julma. Elokuvat, jotka antavat uutta näkökulmaa elämään, ovat kaikkein parhaita. Olivat ne miten järkyttäviä tahansa, siis hyvässä ja pahassa. Jos elokuva antaa ajattelemisen aihetta ja synnyttää voimakkaita tunteita, se on
hyvä elokuva.
12 Years a Slave oli juuri tällainen.
Piiat-elokuva kuuluu samaan kategoriaan... Loistavia! Annan tälle
viisi tähteä! Seuraavaksi vuorossa olisikin sitten hieman toisenlainen elokuva, nimittäin
World War Z.
Vihdoinkin olen saanut käsiini myös kirjan joka kiinnostaa: ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin dekkarin
Kultatukka, tähtönen. Luin häneltä aika tarkkaan kaksi vuotta sitten
Ystävät hämärän jälkeen. Sen luin muutamissa päivissä, vaikka se paksu olikin ja minulla on keskittymishäiriö. Odotan jo nyt muutaman luvun jälkeen tästä samanveroista lukukokemusta. Jospa se inspiraatio harrastusten suhteenkin alkaisi pikku hiljaa tulla... Se on ollut täysin kadoksissa jo
pitkään :( Pelkään jo että pysyvästi.
Viime aikoina on tullut syötyä
ihan liikaa roskaruokaa! Vararengas vyötäröllä on alkanut taas kasvaa... Kohta en pidä haalaria vain kipujen takia vaan en mahdu muuhun! Onneksi muodissa ovat iänikuiset väljät tunikat... ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti