Unelmoi!

Minulla ei liiemmin nykyään ole unelmia. Ne ovat särkyneet vuosien saatossa, haihtuneet savuna ilmaan. Nykyään vaan yritän pysyä suht' terveenä ja iloisena. Muita tavoitteita ei oikein ole... Yritän pärjätä. Jos joskus voi ostaa (tai no aika usein hyvinvointi-Suomessa) jotain kivaa ekstraa itselle niin se on päivän piristys.

Sairaudet ovat tällä hetkellä kaikki aika iisisti, rauhoittuneet. Yksi on ihan täysin passiivinen. Adenomyoosikään ei niin kovasti vaivaa kun hormonihoito tehoaa (tosin en kokonaan ole päässyt siltikään kivuista). Mieliala on huomattavasti noussut huhtikuulta. All is well under the sky. Pitää yrittää rohkaistua unelmoimaan taas. Katsoa sairauksista ja ongelmista hyviin asioihin... :) Ja mahdollisuuksiin. Meillä kuitenkin on rukouksia kuuleva Jumala.

Tämän viikon shoppailut oli tuossa! ^_^ Ei nukkea, wow :D Vogue oli kyllä ehkä hieman turha... Kiva että H&M:lle tuli lisää noita hapsulaukkuja! Ne oli jonkin aikaa lopussa ja luulin jääneeni vaille. Nyt on kesäksi laukku! Kierrän laukkuhyllyt kaukaa koko kesän ajan. Mulla on obsessio niitäkin kohtaan... Joskin se on vähäisempi kuin joskus nuorempana :P Nuket on nykyisin se isoin obsessio.

Hän on Mirica nimeltään... Olin vanhemmilla viikonlopun. Reissu piristi paljon mieltä. Teki hyvää vaihtaa maisemaa. Viimeksi maaliskuussa kävin muualla... Ei kun hetkinen, piipahdin mummon luona äitienpäivänä. Mutta tuo viikonloppu teki siksikin terää kun olin vieroitushoidossa koneella olosta ja musiikin kuuntelusta! Ja oli niin ihana nähdä vanhempia <3 Meillä oli tosi mukavaa. He tulevat käymään kyllä tällä viikolla täällä päin ja näemme taas... Osaa heidän näkemistään arvostaa nyt kyllä taas ihan eri tavalla kun ei asuta samassa kaupungissa enää. Asuin pari vuotta Etelä-Suomessa yksin ja silloinkin sitä oppi läheisiään arvostamaan. Irtiotto on joskus paikallaan asiaan kuin asiaan.