Elämän vuoristorata

Tuntuu että oon askeleen päässä sekoamisesta. Lopenuupunut. Mitta täyttymässä. Reunallaaaaaaa.

Viime aikoina mielialat on kyllä vaihdelleet mullakin eikä vain miehelläni... On ollut melkoista vuoristorataa tämä elämä. Se kuluttaa... Oli ongelmia lähipiirissäkin niin ne kuormittivat lisää... Otan aina muidenkin ongelmat raskaasti ja henkilökohtaisesti jopa. Murruin kyyneliin asti välillä!

Tuntuu että koko meidän suku on ihan sekaisin. Ja miehen suku taitaa olla myös... Voi mikä soppa! Ei yhtään täysipäistä. Vaikka onko kukaan koskaan aivan"täysipäinen"?

So true! Mä kuulun niihin jotka ovat suurisuisia, yliavoimia ja kuuluttavat kaiken tuskansa koko maailmalle. Se on mun selviytymiskeino. Tiedän että olisin huonommassa voinnissa ilman sitä jakamisen kykyä. Varmasti se on kyllä läheisille joskus rankkaa... Heidän vuokseen mun pitäisi avautua vähemmän. Tiedän että puhun ongelmistani liikaa! Tiedostan sen todellakin...

Ne jotka patovat kaiken sisäänsä lopulta pimahtavat, enemmän tai vähemmän. Jotain pahempaa voi sattua... Niin kävi yhdelle läheiselle melko vasta. Kai? En oikein vieläkään tiedä asioiden todellista laitaa koska se ihminen ei vaan puhu mulle enää. Se on niin surullista! Olimme joskus elämässä läheisiä... :( Siinä yksi syy olla surullinen.

Isoin ongelma edelleen on avioliitto. Toisaalta se on ehkä myös isoin voimavarani? Niin ristiriitaista! Olin ennen avioliittoa paljon epävarmempi, huomaan saaneeni itsevarmuutta nyt. Enkä koskaan ole täysin yksin, rinnalla on toinen vaikka se onkin melko huono tukija (kuten minä sille) ja tapellaan jatkuvasti. SILTI... Meillä on toisemme. Ja mies on osoittanut ns. kehityskelpoisuutta. 4kk sitten asiat olivat ehkä huonommin.

Sitten jotain kevyempää! Muse of the moment:

 Winona Ryder! Erityisesti nuorena, 80- ja 90-luvulla! Niiiiin upea!

Olen teinistä asti pitänyt Ryderistä näyttelijänä mutta nyt hän oikeastaan vasta "kolahti" muhun, inspiroi oikein toden teolla. Oikea goottiprinsessa <3

Beetlejuicessa se tietenkin loisti mun mielestä eniten... Katsoin vasta Netflixin uuden sarjan Stranger Thingsin 1. kauden. Se on aivan mahtava sarja, viiden tähden sarja! Loistavat näyttelijät, vetävä juoni, kiinnostava miljöö. Sitä on mainostettu vähän niin kuin Winona Ryderin sarjana jossain, mutta ei se tosiaan ole sen päähenkilö (vaan yksi monista).

Suosittelen kaikille jotka ehkä eksyy blogiani lukemaan! :D

Olen ollut vähän maanisena viime aikoina. On hankalaa kun mieheni ei usko että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö! Ihan hullua... Sen mielestä "lääkärit eivät mitään tiedä". Se jopa painosti mut lopettamaan yhdet lääkkeet talvella... Nyt tässä on tulos. Joskus epäilen itsekin onko minulla sitä, mutta kylläh. Se vaan on lievä ja masennuspainotteinen... Täytyy palata lääkkeisiin mieheltä salaa :( Ei ole kiva lieväkään mania: on vaikea olla hiljaa, ajatus juoksee normaalia levottomammin ja hankala rauhoittua. Levoton olo... Inhottavan levoton.