Postaus 2: Joulua

Talvi tuli sitten kertarysäyksellä koko maahan. Saatiin kylmä, valkoinen joulu. Vietin sen perheeni kanssa perinteisesti, mutta mielessä on käynyt etten enää viettäisi... Koska aina jotain tapahtuu, hermot kiristyy, tunnelma latistuu, ovet paukkuu... Joulurauha, mitä se on? Se on meille melko vieras asia. Surullista, mutta totta...

Meillä ei läträtä alkoholilla mutta silti meillä tapellaan. Raittius ei ole onnen tae. Mutta noh. Oli meillä aluksi ihan mukavaa. Ei se koko loma tapellessa mennyt. Ja oikeastaan se "tappelukin" oli yksipuolista... En ollut minä se joka paiskoi ovia ja mökötti.

Katseltiin veljen kanssa huoneen hämärässä vanha Candy Candy Special :) Siinä on kyllä aika järkyttävät suomidubbaukset! :D Varmaan kaksi ihmistä vaan dubbaamassa.

On sääli että jouluun liittyy nykyään niin paljon pakotteita ja negatiivisia tunteita. On pakko tehdä niin ja näin. Haluaisin todella että ensi joulu on erilainen.

Pikkuveljeltäni sain suosikkilahjani: 

Arwenin kaulakoru, Iltatähti. Tänä vuonna en onneksi saanut sitä 5-6 rasiaa suklaata! Se viime vuotinen määrä oli aika jäätävä. Söin niitä vielä pääsisäisenä. Onpahan nyt jotain kuitenkin tarjota vieraille (jos heitä käy) ja saan suun makiaksi uutena vuotena... jonka autuaasti yksin vietän perinteiseen tapaan.

Mitäs vielä joulusta? Parasta oli olla veljeni kanssa kerrankin ajan kanssa. Ja mummon näkeminen! Mulla on huono omatunto kun näen sitä niin harvoin... Ja nykyään soittelemmekin harvemmin toisillemme. Olen aina ollut mummontyttö... Mummo-rakas osaa rakastaa. Ja on aina iloinen! Ihana, ihailtava ihminen! Jo 92 vuoden ikäinen. Jospa hän on kanssamme vielä hyvän aikaa. Haluan ehtiä olla yötä ennen kuin hää lähtee Taivaan Kotiin... Se hetki voi tulla koska vaan.

New Year's Resolutions

Mun uuden vuoden lupaus on polttaa rasvaa ja pudottaa painoa, syödä terveellisesti ja liikkua enemmän. Syödä vähemmän! Siis laihtua. Moneskohan kerta tämä on kuin aloitan tämän??

Painoni on pysynyt ihmeellisesti suht' samana koko vuoden mutta maha sen kuin kasvaa ja pehmenee. Outoa! Varmaan menetän koko ajan lihaksia ja kerrytän rasvavarastoa :( Täytyy skarpata nyt! Ei ole terveellistä että lihakset katoaa ja rasva kertyy (todennäköisesti) sisäelinten ympärille! Nyt on aika tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä ja siitä tulee vaikeampaa... Tosin ei mahdotonta silloinkaan!

Mutta vaikka aloitan laihdutusrumban taas, en aio piiskata itseäni asian vuoksi enkä rankaista epäonnistumisesta. Aina on uusi mahdollisuus!

Shoppailusta ja joulusta

Mikään ei auta sydänsuruissa paremmin kuin harrastus tai asia, joka ei liity millään tavalla seurusteluun/romantiikkaan/ihmissuhteisiin. Mulle se on nuket. Nukkejen ostaminen, kuvaaminen, niistä bloggaaminen, niiden kanssa "puuhastelu"...

Viimeisen kuukauden aikana olen hankkinut Hatsune Miku-nendoroidin, mini-figun Sailor Pluto ja tänään uusimman; cu-poche Madoka Kaname. Anna & Elsa Disneyn Frozenistakin taitavat viimeisen kuukauden sisään mahtua. Onhan tuossa aikamoinen määrä nukkeja! Vielä on tämän vuoden puolella tulossa yksi nendoroid lisää mutta se on sitten siinä tältä vuodelta. Tosin eipä tätä vuotta enää paljon jäljellä olekaan :D HAHA.

Shoppailun kanssa on saanut vähän tapella, siis materialismin. Se on yksi lukuisista heikkouksistani ehdottomasti ja välillä se ottaa vallan... Olen huomannut että mitä heikommalla tolalla uskon elämäni on TAI mitä masentuneempi/maanisempi/yksinäisempi olen, sitä enemmän shoppailen. Eli se kertoo useimmiten huonosta olosta. Se on lääkkeeni... Mutta ei se pahakaan asia ole jos se ei riistäydy käsistä. Tällä hetkellä olen RAJATAPAUS. Se on siinä ja siinä että se on vielä hallinnassa! O__O

Joulun suhteen tunteeni ovat aiiivan ristiriitaiset. Olen lapsesta saakka ollut jouluhullu mutta viime vuosina joulun aikaan masennus on tahtonut vain pahentua... Ehkä siihen liittyy odotusta, muistoja ja paineita liikaa. Sen kun täytyisi olla niin hauskaa ja upeaa aikaa. Tuoda valoa pimeään vuodenaikaan. Kyllähän se sitä tuokin... mutta myös jotain pimeää ja surullista. Yksinäisyys korostuu usein jouluna, koska se on perhejuhla. Että ihan tavallistahan tämä kai on, jos vähän masentaa tähän aikaan vuodesta...

 Onneksi elämästä löytyy kaikkein pimeimpinäkin vuodenaikoina paljon pieniä kiitosaiheita. Enkä puhu vain materiasta :D *haha*

Irtiotto

Olin 3 päivää, 2 yötä reissussa Helsingissä kaverin luona. On aina virkistävää päästä minne tahansa reissuun, isolle tai pienelle matkalle, ihan valokuvaamisenkin näkökulmasta. Että edes joskus tulee kuvia uusista paikoista... Matkustelen aika vähän ja kuvaamistahan mä rakastan. Olin siis kameran kanssa innoissani tuolla...

Lauantaina mulla oli paljon luppoaikaa koska ystäväni oli töissä, joten otin rennosti ja kuvailin paljon näkemääni... Onneksi ei satanut (edellisenä päivänä oli kunnon lumituisku! Helsingissä!)

Vähän kaduin kun otin korkkarit (tuli käveltyä yht. noin 20km viikonlopun aikana niillä ja oli liukasta loskan & jään takia... Mutta noh, kauneuden takiahan kuuluukin kärsiä :D Halusin olla muodikkaana kun kerrankin olin reissussa!

Kävin lauantaina ihan ensimmäisenä Akateemisessa ihailemassa kalliita huippumuotilehtiä... Oiii... Jotkut olivat kirjamaisia niin laadultaan kuin hinnaltaan. Rahattomuus painoi yllättävän vähän ja pelkkä selailu tuntui tyydyttävältä.

Stockalla kuvasin vähän superkalliita laukkuja. Tässä Mochinon herkulliset laukut:

Fantasiapeleissä käynti Helsinki-reissulla on aina pakollinen. Ikään kuin pyhiinvaellusmatka *lol* Se on niin ihanan iso ja täynnä kiinnostavia taidekirjoja, mangaa ja oheissälää. My Little Pony-valikoima oli jopa hämmästyttävän laaja:

Fantsusta löytyi matkan ainoa ostos:

Kauppakeskus Foorumin joulukoristelut olivat jotain todella upeaa!

.. that is weird:

 Tuolla se mun ystävä oli töissä lauantain:

Myös Kampin koristelut ihastuttivat. Oikeastaan ne olivat vielä enemmän makuuni (i love red).

Hobitti- ja Hunger Games: Mockingjay pt 1-mainokset välähtelivät mainostaulussa... Odotan kovasti pääseväni näkemään molemmat.

Sunnuntaina oli joulunavajaispäivä ja Kluuvin edessä jakelivat ilmapalloja... Saimme yhdet mutta niistä oli kyllä oikeastaan enemmän vaivaa kuin iloa.

 Kävimme vanhalla kirjastolla Rikhardinkadulla! Se oli todella tyylikäs, vanha rakennus. 

 Vielä kuvaa Stockmannin kempparin upeasta joulukuusesta:

 Tuo matka oli kyllä hyvä aloitus joulunajalle! Nyt joulun lähestyminen tuntuu todella paljon konkreettisemmalta :)

Bipolaarisuus

Tällä viikolla tuo yksinäisyysongelma todella korjautui; olen nähnyt kavereita ihan reippaasti ja ollut muutenkin menossa. Eilen oli kivat tuparit, joissa erityisen hauskaa oli suunnitellut possekuvat; on tullut kahviteltua monen kanssa ja käytyä diippejä keskusteluja...

Ajatukset eivät ole vaan meinanneet pysyä kasassa, olen ollut tosi levoton ja kauhea hölösuu viime päivinä... Ajatusvirta ei vaan katkea ja viime yönäkin nukuin ehkä 2 tuntia sen takia! Koko ajan tuli muka uusia ideoita ja muistin jotain mitä piti tehdä. Ja mun oli pakko nousta tekemään se asia, kun en saanut muuten sitä mielestäni. Mania, mania... Voihan! Mutta jos tämä ei riistäydy käsistä, pieni mania ei ole pahasta. Se antaa potkua tähän vuoden pimeimpään aikaan mukavasti!

Mulla tosiaan on ollut paljon energiaa: olen jaksanut kotitöitä paahtaa sata lasissa, runosuoni on sykkinyt, olen askarrelut kortteja (kun noita kissanristiäisiä tahtoo joka viikko olla yks tai kaks) ja muutenkin leikkinyt taiteilijaa kuvaajan tms merkeissä. Ihan ihmeellistä... Aina se on joko tai. Joko on hurjasti intoa ja energiaa taikka sitten ei yhtään.

Maniassa mulla itseilmaisun tarve kasvaa ihan älyttömästi. Koko ajan tuntuu, että on muka jotain fiksua ja jakamisen arvoista sanottavaa tms. Eihän se tietenkään ole niin... Pakko muistutella välillä oikeasti, että kaverit eivät ole päiväkirjoja. Huhhuh! Maanikon läheisenä ja kaverina ei varmasti ole helppoa... Tiedän sen... Mutta onneksi minulla ei todellakaan ole vaikeimmasta päästä tämä mania! :)

Marras- ja joulukuu on satukuukausia. Joulun odotusta. Tähtitaivasta. Ensilunta. Keijuja ja haltioita. Enkeleitä (ne onkin ihan oikeita vielä!). Tonttuja. Taikaa. Prinsessoja. Rakkautta, ystävyyttä. Läheisyyttä, lämpöä. Ne kuukaudet on niin pimeitä että se valo on pakko repiä kaikesta muusta. Valoisista aiheista.

Lonely

Tänään Gina Tricotissa odotti iloinen yllätys: chokereita! Vihdoin taas Suomessa! Nehän ovat jo pitkään olleet muodissa uudestaan ympäri maailmaa. Suomeen tulee kaikki aina vuoden kolmen viiveellä...

Ostin tattoo chokerin lisäksi tuon samettichoker-kaksikon. Se olikin jo vähän hintavampi... ja toinen meni katkeamaan kun aivastin! WHAT... Se laatu, se laatu. No, onneksi olin neuvokas ja sain korjattua sen vasaraa ja kynsisaksia apuna käytten. Jospa kestää myös käyttöä... Muuten ketuttaa!

Missä ovat ne aurinkoiset päivät, joita kuun alussa paljon oli? Lehdetkin ovat jo pudonneet, on niin harmaata... Viime vuonna tämä meni minulta täysin ohi koska olin aiiivan rakastunut. Rakkauden huuman sokaisema.

Olen ollut aika yksinäinen viime päivinä lähimmän (?) ystäväni lähdettyä harjoitteluun Etelä-Suomeen. Viime viikolla esimerkiksi en nähnyt ketään ennen kuin lauantai-iltana! Ja näin silloin sitten taas eksääni. Vai onko se eksä-nyksä. Tiedän että hän on huonoa seuraa ja kaikki - aivan kaikki - paheksuvat tätä selvästi, mutta en vaan voi mitään sille että rakastan sitä. Ja mulla ei edes ollut ketään muuta viime viikolla! Veljen piti tulla juuri lauantaina yöksi niin se teki oharit... No se hyvitti sen kyllä ja tuli sunnuntai-iltapäivänä mun luo... Mutta silti. Kaikki mun kaverit ovat niin kiireisiä ja en ole heille ihan ykköshalutuin ihminen tavata jos tulee vihdoin sopiva rako nähdä ihmisiä :( Minä niin aavistin tämän ennen H:n muuttoa...

Syysmuotia...

Mua inspiroi tällä hetkellä boho chic-tyyli, hieman rockia ja hieman glamouria, nuhjuista mutta coolia. Olen kauan halunnut tekoturkkia ja ostinkin kerran moisen, mutta se oli vähän harkitsematon koska ei hyvin sovi mulle, se HUKUTTAA mut. Se hinta vaan sai mut sekaisin... Se oli nääs vain 20€ Henkkamaukassa!

Tämän mallin nimi on Sarah "Doug" Douglas ja hän on Briteistä. Koska hiukseni eivät kasva ja pitkä tukka ei niin hyvin edes sovi mulle, tämä neiti inspiroi taas mua lyhentämään hiuksia. Lyhyetkin hiukset voi olla kivat. Mulle vaan aina vanhukset ja pojat on sanoneet että pitkä tukka on parempi... Pyh! Ne ei mistään mitään tajua :P

Boho chicin kuningatar Sienna Miller on toinen tyyli-ikonini tällä hetkellä. Huoleton, boheemi tyylikkyys kolahtaa muhun kovasti! Factory Girlissä Sienna oli aivan ihastuttava, kuten Alfien sekona Nikkinä. Nikki-hahmossa on jotain Brigitte Bardotmaista.

Nuori Kate Moss... ja turkki taas! Oih...

10 Facts

Järisyttävät asiat menneisyydestäni

1. Kun Geri Halliwell jätti Spaissarit

Hei come on, se oli järkytys. Siitä puhuttiin. Vielä Suomen keikan jälkeen hän jätti Spice Girlist. What a shock. Geri oli AINA mun lemppari-Spaissari.

2. Kun Tess Harding paljastui pahikseksi Roswellissa

Luin sen muistaakseni ensin juonipaljastuksista. Mua ei koskaan ole haitannut spoilata itseäni. Olen lukenut niitä aina. Ei se ole sama asia kuin nähdä telkasta. Mutta mitä? Tess, paha? No way!

3. Kun koti paloi

Öö.. vähän eri luokkaa kun nuo numero 1+2. Joo, poroksi paloi talomme. Kun olin 13... Rauniot vain jäi. Katoavaista on maallinen mammona.

4. Kun ihastui kaveriini

... joka on kuitenkin poika. Ei mitään lesborakkautta tässä, sori! Yksi läheisimmistä kavereistani on vastakkaista sukupuolta, on ollut jo 17 vuotta... ja vieläkin ihmiset jaksaa ihmetellä sitä. Että emmekö ole mitään enempää. HAH! :D Mikä ihme se on muka?

5. Kun aloin kuunnella muutakin musaa kuin vain gospelia

Se oli siinä 11-vuotiaana... Spaissarit johtivat mut pahoille teille :D Vanhemmat vastusti. Mutta musa on vain musaa. Jos ei ota siitä vaikutteita.

6. Kun pääsin eka kertaa ulkomaille palleroiän jälkeen

Kanarian saaret se oli. Lanzarote. Mutta se oli jotain maagista. Rakastin! Matkustaminen on mun juttu.

7. Kun Harry Potter tuli elämääni

Olin 15... Luin ne kirjat ihan väärässä järjestyksessä! Mutta pääsin kyllä kärryille. Puhuimme bestikseni kanssa aina siitä :D Oltiin vähän ärsyttäviä...

8. Kun musta tuli paha tyttö

Sorruin alkoholiin, jengin vietäväksi, vaikka olin vannonut että en... Ryhmän painostus ajoi mut siihen ysiluokalla. En tuntenut yhtään uskovaista nuorta. Olin ihan yksin uskoni kanssa. Perhekään ei kauhean paljoa tukenut asiassa. Tuli juotua koska muutkin. Että olisin vihdoin osa porukkaa. Oltuani koulukiusattu vuosikausia.

9. Kun pikkuveljestäni tuli paha poika

Pieni rötöstelijä, alkoholin kanssa läträäjä. Se jotenkin järkytti vaikka olinhan minäkin tuttu alkon kanssa. Mutta sittemmin veli tuli uskoon ja on ollut raitis evör sins.

10. Kun menin musiikkilukioon

Se erotti mut kavereista. Teki musta ulkopuolisen, yksinäisen suden. Toisaalta se oli hyväkin asia. Opetti nöyryyttä.

Xelha, ootko siellä? Luetko vielä blogiani, mitä sulle kuuluu..?

Pika Pika Fantajin

Kyary Pamyu Pamyulta ilmestyi tässä melko vasta kolmas kokopitkä studioalbumi Pika Pika Fantajin.

KPP:n musiikillinen tyyli ei ole muuttunut miksikään edellisiltä julkaisuilta: edelleen lapsenomaiset, railakkaat poppisbiisit raikaavat samaan malliin kuin ensisinkusta PonPonPon lähtien. Muutoinkin KPP on tyylilleen hyvin uskollinen; se on omaleimainen ja tunnistettava vaikka erikoinen onkin.

Suosikkiraitojani ovat energinen sinkku Kira Kira Killer, rokahtava Serious Hitomi, capsulemainen do do pi do; Koi Koi Koi ja Family Party ovat myös aika hauskoja. Pidän usein niistä biiseistä enemmän, joissa on mollisointuja. Vaikka KPP:n musiikista ei millään saa surullista. Se ei todellakaan sovi jokaiseen mielialaan. Lähinnä sellaiseen lapsetus/kawaii-oloon :D

Kyary-chanin musiikki on ollut yksi harvoja piristäviä asioita syksyssäni...

Täydellinen syyspäivä

Piristi paljon käydä tänään luonnonsuojelualueella lenkillä ja makkaranpaistossa. Pitkästä aikaa innostuin ottamaan kuvia ja nyt illalla niiden muokkaaminen koneellakin piristi lisää... On ihan luonnollista että alkaa masentaa kun joutuu olemaan niin paljon levossa, seinät kaatuu päälle jne. Mulla oli seuraakin siellä luonnossa ^_^ Lapsuudenystäväni oli mun kanssa, se ehdottikin sitä pientä "retkeä".

Ah ne metsän tuoksut, se kun autojen äänet vaimenee, aaltojen ja tuulen humina... Oli mitä upein ilma, ei tuullut juuri yhtään, lämmintä ja aurinkoista.

Asuin muutama vuosi sitten ihan tuon luonnonsuojelualueen lähellä ja pääsin sinne menemään helposti jalan... Vähän minulla on ikävä sitä siinä entisessä kotipaikassa... Kävin niin monta kertaa sinä kesänä ja syksynä siellä lenkillä! Joskus talvellakin.

Paistoimme siis notskissa makkaraa ja termarikahvit suklaan kerakin oli mukana! Ai elämää... Varmaan kivoin päivä aikoihin.

Minä hyörin kameran kanssa ja aika sujahti jutellessa. Kilometrejäkin kertyi yli viisi! Sen jälkeen oli taas vähän aristusta vatsanalueella... Kävely mäkisessä, kivisessä maastossa ei tehnyt kauhean hyvää. Mutta enhän minä ihan voi muumioitua!

Vyötärölle on kertynyt kamala vararengas... :( Muutenhan olen ihan tikku ilman lihaksia. Toki vyötäröllä (siis mahaontelossa) on myös nestettä leikkauksen jäljiltä, että ei se pelkkää rasvaa ole. Odotan jo että pääsen harjoittamaan lihaskuntoa kunnolla!