Tunnekuohuissa

Vietettiin yhdessä viikko, nyt pitäisi jaksaa 2 viikkoa näkemättä. Näinköhän menee... "Ei huvita lähteä! ... ikävä!"

Kyllä tämä kaukosuhde varmasti käy stressaavaksi mutta eiköhän me kestetä. On tuottanut kyllä haasteita molempien yliherkkyys ja väsymys. Mies painaa pitkää päivää töissä ja minä en ihastukseltani saa nukuttua. Olin torstaina itku kurkussa, lauantaina itkettiin jo kunnolla. Väsytti niin paljon! Ja kaikki on niin uutta, erilaista, uppo-outoa! Elämäni on rutiininomaista ja rauhallista yleensä. Nyt käyn sitten ylikierroksilla, en saa nukutuksi kunnolla tripla-annoksillakaan ja väsähtäessä itken ihan mitättömästäkin syystä.

Enää ei ole ne vaaleanpunaiset lasit päässä. Tiedostan jo mitkä asiat aiheuttavat sitten tulevaisuudessa ongelmia. Koska ne ovat jo nyt aiheuttaneet... Mutta ei se mitään! Sitä se elämä on, täydellistä epätäydellisyydessään. Mun silmissä se mies on täydellinen vikoineen. Taidan olla jo rakastunut...

X oli varoittanut että sen kämppä on miesluola mutta kyllä mä vähän hämmästyin, myönnän. Sillä mun renttu-eksällä oli kyllä aivan yhtä sotkuista, mutta luulin että se oli jotenkin erikois-sottanen :DDD Ei kai sitten! Ehkä mun pikkuveli ja kaveripoika ovat vaan erikoisen siistejä miehiksi! Hehe... Joo, pikkuveli on oikeasti ylitarkka siisteyden suhteen. Se valittaa sotkusta minunkin luona ja olen suht' normisiisti nainen. Eipä se pienen alkujärkytyksen jälkeen X:n kämpän sotku kuitenkaan mua haitannut, musta oli vaan mukavaa touhuta siellä ja leikkiä kotirouvaa kun mies oli töissä :D Olipahan mullakin tekemistä! Niin, mä sain olla 12h torstainakin ihan yksin! Miekkosella on pitkä työmatka...

Onnellisia hetkiä kuvina

 ... ystävien kanssa

 ... shoppailu:

 Ensimmäinen joululahja ystävältä:

 No se on Tampere mistä herra X löytyi. Tampereen murre on muuten tosi söpöä! Tykkään siitä paljon! 

Joulun fiilistely on jäänyt minimiin jotenkin, yleensä fiilistelen sitä oikein olan takaa... Onhan se kai ihan kiva kun taas tulossa mutta nyt on kyllä muuta mielessä! Mun miesystävä on tämän joulun paras lahja <3 Enpäs muuta tarvitsekaan.

Tuutikki ei ujostele X:ää enää yhtään! Mun vaavi hyväksyy X:n, hianoa. 

Huomenna porukat hakevat minut ja parin vuorokauden sukulointi alkaa. Mummoakin näkee... Ihan kiva on kyllä nähdä kaikkia, vähän on ikäväkin mutta jännittää myös miten meillä sujuu kun olemme tempperamenttista sakkia. Monesti juuri jouluna tulee riitoja. Toivottavasti ei nyt! En jaksaisi yhtäääään.

Minä maan matonen

Mä näen huomenna taas X:ää... :) Ei mua silleen jännitä mutta vanhat typerät ulkonäköpaineet nostavat päätään ärhäkästi. Ikään kuin se jätkä olisi muuttanut viikossa mieltään tai mä olisin jotenkin rupsahtanut kauheasti! Eiköhän se muista millaiseen naiseen ihastui. Mun ulkonäköpaineet on ihan käsittämättömiä. Olen kohta kolmekymmentä ja epävarma kuin 13-vuotias. Ei mene hyvin.

Pitäisi vähitellen alkaa uskomaan itseensä. Epävarmuus on se joka vie viehätystä ihmisestä. Itsevarmuus (terve sellainen) on viehättävää. Mutta kun kerran on taottu maan rakoon, sieltä on hemmetin vaikeaa nousta.

Mutta joo. Olen onnellinen. Jännittynyt, iloinen... :) Minusta X tuntuu vaan liian täydelliseltä vielä. Sehän on mun unelmien mies! Jotain täytyy mennä pieleen. Vai meneekö sittenkään?

Yritän olla onnellinen ilman paineita, huolia :) Nyt on sen aika... Murehtiakin varmasti ehtii!

Kissa-mussukkani meni hoitoon jo tänä iltana... Luuleekohan se että minä hylkäsin sen? Tosi orpo olo ilman sitä! Voiii, sitä kuulemma arastutti kovasti hoidossa. Sydäntä melkein särkee :D Mutta kissathan on sellaisia, aluksi hyvin arkoja ja epävarmoja <3 Niin kuin minä! Tekee hyvää Tuutikille vähän itsenäistyä, se on niin riippuvainen musta edelleen.

Pitäisi yrittää nukkua... Saa nähdä miten käy. 

Ihastuksen huumaa

Treffit onnistuivat oikeastaanpa yli odotusten. Mullahan oli pelkoja että tyrmääkö se tyyppi mut kun näkee livenä, pitää rumana tms (karseat ulkonäköpaineet mulla) mutta niin ei käynytkään... Synkkasi niin hyvin että ihan ihme..! Ja en ehkä ikinä noin äkkiä ole käynyt tyyppiin kuumana :P Oltiin kyllä ihan kiltisti. Sitä se siis on kun on aitoa kemiaa. IHANATA.

Oltiin ensin mun kämpällä pari tuntia kahvittelemassa ym (olin tehnyt joulutorttuja, vau :D) ja mentiin sitten leffaliput ostamaan... Mäkissä istuksittiin odottelemassa leffan alkua ja sitten katsomaan sitä leffaa: Martian. Hihittelin koko ajan kuin teini-ikäinen tyttö ja ujostutti jotenkin kamalasti; myös se jätkäkin alkoi käyttäytyä vähän kuin yläasteikäiset pojat, töni mua ja kiusotteli... :D Leffassa puoli tuntia mä koko ajan ajattelin että "tarttuuko se mua kädestä.. voinko mä tarttua sitä kädestä ensin.. en uskalla! Kääk mutta haluan" ja istuttiin silleen tosi lähekkäin... No sitten en enää jaksanut vaan tartuin sen käteen ja istuttiin loppuleffa käsikkäin. Awws voi ihkua :D Leffa oli vähän sellainen keskinkertainen mutta mitäs sen väliä kun sai istua kiinnostavan tyypin kanssa käsikkäin <333

Rest is history. Minunkin jännitys väheni ajan myötä vaikka ehkä hiukkasen vielä jännitin lähtöpusun aikana... :) Mutta se oli hyvänlaatuista jännitystä. Koska mua niin kiinnostaa, mua myös jännitti. Maanantaina menen sitten sen kotikaupunkiin sen luo. Sensensen. Ah ja voi...

Mä vähän pelkään että mulle tulee maaninen vaihe tästä. Tai sitten ei... Jos tämä ylikierroksilla olo on aivan normaalia? Olen nukkunut joka toinen yö... Nukuin mä viime yönä tosin jopa 3h. Mutta kun. On vain koko ajan mielessä asiat! On niin täynnä intoa. Ja oikeasti mulla on ihan epätodellinen olo koska en ole ollut täysin tällaisessa tilanteessa ikinä! Olihan mulla se on/off-suhde siihen yhteen renttuun mutta se oli aina huolten ja huonon omatunnon varjostamaa... Tässä ei tunnu mikään väärältä. Ei mikään... IIH.

Mun tärkein ystävä muutti kuukausi sitten samaan kaupunkiin mistä sitten satuin löytämään ton miehen. Minusta se on aika jännittävä sattuma. Vaiko sittenkin johdatusta? ;) Käyn samalla reissulla siis myös sen ystävän luona..

Mä olin jonkun aikaa aiiivan pilvilinnoissa. Se on mulle niin tyypillistä... Sitten oli muuta tekemistä mikä oli hyvä, kun välimatka pilvilinnoihin sai jalkoja maan pinnalle. 

Puhun siis tässä siitä miehestä johon olen tutustunut :D (obvs)  Ollaan juteltu tuntikauseja jo Facebookissa... Tähän asti vaikuttaa että kaikki natsaisi. Mutta olen kuitenkin pettynyt monesti tähän ikään niin täytyy olla varovainen. Pieni varovaisuuden lisääminen ei mulle ole liikaa, olen luonnostani luottavainen ja melko spontaani miesasioissa.

Mutta niin. Hyvältä vaikuttaa kuten sanoin. Meillä on samoja luonteenpiirteitä (introverttiys tärkeimpänä), samoja kokemuksia elämästä ja samoja mielenkiinnon kohteita. Eroavaisuuksiakin toki on, liika samanlaisuus olisi huono. Tässä iässä tietää jo mitä haluaa... Olen melko varma siitä mitä tarvitsen ja mitä haluan... Se mies on mua melko tasan vuoden vanhempi. Se on uskossa, tullut uskoon aikuisiällä: iso plussa. Iso plussa on sekin että samoja ongelmia ollut kuin mulla.

Kokemus on opettanut että ne jotka on kasvaneet täysin pumpulissa eivät koskaan voi täysin ymmärtää meikäläistä. Pumpulissa kasvaneilla on niin kapeakatseisia mielipiteitä! Mulla ei ole ollut jättimäisiä ongelmia elämässä mutta paljon monenlaisia pienempiä... Se on opettanut, muovannut musta tämän mikä olen. Niilläkin nuorilla aikuisilla, jotka tähän asti ovat kasvaneet pumpulissa, tulee olemaan ennemmin tai myöhemmin vaikeaa. Mummoni kerran sanoi mm. että "sinä sitten vanhana et välttämättä sairasta, minäkin nuorena sairastin sairauteni." Hän on 92-vuotias ja ollut varsin terve tähän päivään asti. Ehkäpä...

Jännän äärellä

Kauheasti muutoksia on alkanut tapahtua kaveripiirissäni, se on varmaan tämä ikä. Kolmenkympin kriisi kaikilla ennemmin tai myöhemmin :D Muuttamista, pariutumista... Mäkin ehkä olen löytänyt kiinnostavan tyypin. Tai siis tyyppi on tosi kiinnostava mutta en tiedä tietenkään vielä tuleeko tästä mitään vakavaa.

Muutama viikko sitten tapasin yhden miehen karaokessa mutta se osoittautuikin oudoksi stalkkeriksi. Kyllähän siinä vähän hälytyskellot soi kun vaikka kerroin periaatteistani (en ota vieraita miehiä myöhään illalla kotiini jne) se vonkui päästä luokseni monta kertaa... kunnes lopulta stalkkasi etupihallani yhdeksän jälkeen illalla vaikka olin sanonut että älä tule. Olin helpottunut että kello oli yli yhdeksän eikä se päässyt ovikelloani pimputtamaan, koska tietenkin se oli jonkun verran myös juonut rohkaisuksi tullessaan mun pihoille kärkkymään. HUOH.

Ja me varta vasten oltiin sovittu että nähdään kahvilla keskustassa silloin ja silloin; no, se perui sen vedoten sairauteen mutta tuli illalla kännissä kärkkymään pihalle... Todella epäilyttävää. Ei vetoa muhun sellanen. Poistin siis tyypin kavereista ja estin numeron.

Menin kolmatta kertaa yhdelle deittisivustolle ja kun hain laajemmalta alueelta tyyppejä alkoi kiinnostavia tapauksia viimein löytyä. Ja nyt yksi on noussut ylitse muiden... :) Jännittävää! Pitää vaan laittaa jäitä hattuun mikä mulle on monesti vaikeeta. En saa innostua liikaa liian pian! Tiedä mikä koira tähän tyyppiin on haudattuna. Vaikuttaa niin hyvältä...

Tällaista työtä teen graffitikynällä nyt Kansalaisopistolla... Isompi on kuin A3, että vähän turhan iso ehkä sillä tekniikalla mutta kokeilinpahan kerrankin tehdä jotain isompaa ja vaikeampaa. Menen monesti siitä mistä aita on matalin. Mallina tuossa on Schleich-lohikäärme Nugur.

Tämä sitten on taas joku random piirros puuväreillä A5-paperille eli hyvin pieni.

Pyyhkärin hukkasi hän...

Escaping reality

Marraskuu saa minut aina pakenemaan todellisuutta mielikuvitusmaailmaan. Tänä vuonna se on ollut 80-luvun fantasialeffojen maailma. Kiinnostuin suosituista tuon ajan leffoista selailemalla ensin kuvia niistä Tumblrissa. Sitten aloin katsoa niitä: ensin The Dark Crystal (1982), sitten upea The Neverending Story (1984) joka olikin odottanut koneellani pitkään katsomista. Eilen aloitin vuoden 1986 elokuvan The Labyrinth, mutta se jäi vähän kesken, kun ei heti oikein uponnut. Täytyy palata sen pariin myöhemmin...

The Dark Crystal on kokonaan tehty nukkeanimaationa. Siinä kiehtoo eniten Brian Froudin taiteen jälki, hän on suunnitellut kaikki hahmot siihen ym. Brian Froudin taide on muutoinkin tutustumisen arvoinen, niiiin älyttömän mielikuvituksekasta ja inspiroivaa!

The Dark Crystal-hahmo Augra

Mystic

The Neverending Story oli kyllä parempi leffa. Sen maailman otukset eivät olleet ehkä yhtä omaperäisiä, mutta tarina oli mielenkiintoisemmin toteutettu ja "Childlike Empress" hurmasi minut niin kuin niin monet ennen minua. Kohtaus jossa keisarinna esiintyi oli todella koskettava ja intensiivinen. Mahtava elokuva! Sen katson uudestaan varmaan melko piankin.

Nuorempana kirjoitin todella paljon ja minulla on useita kesken jääneitä tarinoita kaapeissa. Olisi ihanaa jos voisin taas kirjoittaa... Olen ollut tosi lukossa viime vuodet masennuksen takia. Piirtämisen suhteen oli sama mutta nykyään se lukko on auennut ja onnistun ainakin jotenkin piirtämään. Ehkä kirjoittaminen palaa myös... Ainakin toivon sitä. Tänään taas kansalaisopistolle! Tietokone on kaiken pahan alku ja juuri mielikuvituksen tuhoutumisessa! Mur.

Uni tulee - pätkittäin

Viime aikoina on ollut tosi vaikeaa lähteä kotoa. On kuin "talviuni" olisi ottamassa vallan. Toisaalta olen ollut uneton ja nukkunut 2-4h pätkissä hyvinkin usein...

Toisaalta kotoa lähteminen on vaikeaa, toisaalta taas maailmani tuntuu liian pieneltä. Se mahtuu 35neliöön. Tai alle. Olen aina koneella. Tuntuu siltä kuin jos kone on kiinni, seinät kaatuu päälle, silta maailmaan katkeaa. Mutta maailma ei ole laatikoissa.

Eilen lenkillä keskityin hetkeen jonkun aikaa, siihen mitä ympärillä on. Tietenkin enimmän aikaa otin vain kuvia eli katsoin silloinkin pientä ruutua mutta yritin välillä keskittyä olemaan läsnä ympäristössäni. Minulla on selkeät netti/tekniikkalaiteriippuvaisen oireet... Mikä sana tuohon nyt parhaiten kävisi.

Tuntuu ettei mulla ole muuta elämää kuin nukkeharrastus ja kissa. Olen tainnut aiheesta ennenkin mainita... Kai tämä oireilu on edelleen masennusta vaikka paljon paremmin meneekin nykyään. Kuitenkin nämä uniongelmat ja toimintakyvyn lamautuneisuus eivät ole normaaleja... :-/

Mietin joskus olenko sellainen weirdo jolle riittää elottomat esineet poistamaan yksinäisyyden. On totta että tunnen oloni nukkeharrastuksen myötä paljon vähemmän yksinäiseksi kuin ennen harrastusta... Olen harrastanut nukkeja nyt noin 6v, 3v intensiivisesti. Helpotukseksi (ja pieneksi harmiksi?) huomaan kuitenkin että elottomat esineet eivät minunkaan kohdalla korvaa aitoja ihmissuhteita tms. Tuutikista on tullut kokoelmaani rakkaampi ja läheisempi. Lemmikki on varmasti heti ihmissuhteiden jälkeen kakkossijalla tärkeyksissä... Muistan seurustelun hyvinä alkuaikoina nukkeharrastuksen olleen paljon taka-alalla... Jos mulla vaan olisi mies! Ja oma perhe... Jospa joskus. Nuket ovat vain niiden korvikkeita :(

Puuhasteluja^ Nukentuunausta, piirrustuskurssi ja kollaasien näpertelyä. Kauhuleffoja, AHS ja Twin Peaks.

 Tykkään Twin Peaksissa eniten miljööstä. Tunnelma sarjassa on kutkuttavan mystinen.

Tuutikki on rasittavan huomionkipeä välillä... Joko tekee tuhmuuksiaan tai vaatii hellittelyä maukumalla, puskemalla ja kehräämällä hillittömästi. Se myös kuljeksii mun ylitse kun yritän nukkua. 2-5h välein riippuen yöstä se herättää mut ruokkimaan sitä. Hohhoijaa. Nytkin se herätti mut ja syötyään simahti, kun taas mä jäin unettomana pyörimään ja päätin sitten nousta sängystä, kun uni ei tullut. 

Grimesilta on ilmestynyt uusi sinkku, Flesh without Blood. Se oli eka kuulemalla jo aivan loistava. Videossa on myös toinen biisi mukana, Life in the Vivid Dream. Yleensä sitä pettyy jos odottaa artistin julkaisua ylettömästi mutta ei Grimesin kohdalla! Se on vaan niin paras T___T

Uuden albumin nimi on Artangels ja siinä on 14 raitaa... Can't waiiiit! Ensi viikolla ilmestynee.

Onpas taas aikaa kirjoittamisesta. Kirjoitin joskus pari viikkoa sitten pitkän tekstin mutta en viitsinytkään julkaista sitä... Se koski liian kipeitä asioita :-/ En siksikään ole kirjoittanut, koska olen pari kuukautta voinut paremmin kuin aikoihin. Kissanpoikanen on auttanut minua kovasti. Elämänilo on kohdillaan :) Lukuunottamatta pieniä synkeitä hetkiä kaikki on ollut tosi hyvin.

AHS: Hotel alkoi 7. päivä, katsoin sen eilen. Aika hurjalta vaikuttaa lempparisarjani uusi kausi ("ylläri")! Mutta on siinä hienoja elementtejä... Ihan kiinnostava. Yksi kohtaus piti oikeasti minun "siveydensipulin" skipata siitä pilotista! Sellasta pornoa... En arvosta. Muuten jees. Gaga on roolissaan übertyylikäs, kiehtovan psykopaattinen mutta todellinen silmänilo on tietysti Matt Bomer Donovanina. Ja hän päätyi tablettini taustakuvaksi, asap!

Mun vauvasta on tullut iso poika... Se on pian 5kk. Se on kyllä niiiin huomionkipeä että en ole saanut nukuttua putkeen yötä kahteen kuukauteen. Se tulee kolme kertaa yössä aina suunnilleen naamalle kehräämään, joko haluaa ruokaa tai ihan vaan huomiotani. Huoh... Mutta ei sille voi kauaa kiukutella kun se on niin söpö ^__^

Haluan postata nyt Tuutikin parhaita paloja kuvina tänne. En niin paljon enää ota kuvia siitä kuin alussa niin eiköhän ne tämän jälkeen nämä kissakuvat ja -jutut vähene :D Kyllästyttää kun olen enimmäkseen itsekseni, tai siis Tuutikin kanssa. Ainaista lässytystä elämä!

Kiusasi minua kun sairastin^

Lempparipaikka kylppärissä...

 Love story

nouuu...

<333

 *tahtoo yksisarvisen*

 ... ja taas yksi lempipaikka

 Iik, ötökkä! Tuota tuijoteltiin kunnes ötökkä lakkasi potkimasta. Lol... 

Pyykkipäivät on ihan mahdottomia: parvekkeella vaatteet ei kuivu, on jo niin viileää öisin, sitten toi täystuho hyppii koko ajan telineelle ja repii pyykkejä alas.

Aloitin piirrustuskurssin Kansalaisopistolla, mikä on ollut tosi mukava, en tosin ole ollut mukana kuin kaksi kertaa... Tekee jotenkin kauhean tiukkaa meikäläiselle sitoutua asioihin ja ylläpitää rytmiä! Teen parhaani, muuta en voi. Mutta kivan haastava kurssi on, pääsee kokeilemaan eri tekniikoita ja ohjaaja on mukava. Se on tässä syksyssä myös ollut positiivista... Uusia tuulahduksia :) Ei vaan pitäisi jumiutua niin usein kotiin. Syksyn tullen musta tulee laiskiainen.

I'm so shallow

Rakastan syksyn muotia! Muotisesongeista syksy on ehdoton suosikkini ollut aina vaikka kesä onkin vähän parempi vuodenaika noin muuten :) Kesähepenet ei vaan ole yhtään mua, kun taas tummat ja maanläheiset sävyt ovat.

Tämän hetken inspiraatio nro 1, (90s) Christina Ricci:

Olen shoppaillut ihan liikaa tässä kuussa vaikka tuloni ovat pienenpienet. Olen joutunut myymään tavaroitani netissä saadakseni rahaa tarpeelliseen... Kuinka typerää! Mutta kengät oli kyllä pakko-ostos, kun vanhat oli puhki kulutetut... Rakastan uusia kenkiäni (Henkkamaukasta); ne on tosi ysärit, paksupohjaiset  kengät. Platform shoes, mitä ikinä ovatkaan suomeksi.

Nämä ovat tällaisia köyhän naisen muotiblogi-kuvia xDD

Chokerit <33 Ostin paksun samettichokerin samalla kertaa kuin ne kengät. Pitäisi vielä ostaa sellainen punamusta, kauluksellinen mekko ja eipä sitä varmaan muuta tällä sesongilla tarvitsekaan.

Tuutikki on aika tyylikäs kissa <333 Sillä on btw edelleen niitä matoja, hyhyh..! Olen 95% varma siitä... :( Pitää antaa uusi matokuuri. Jospa se nyt tehoaisi. 

On se vaan niin suloinen kissa! Kovin tuntuu olevan myös kiintynyt minuun mikä tuntuu ihmeelliseltä. Joku tykkää minusta... Olkoon vaikka eläin mutta silti! Elämäni pieni valopilkku, elämäni ilo! <3 Enimmäkseen se nukkuu kirjoituspöytäni edessä olevalla pehmustetulla tuolilla... Myöskin usein sängyssäni, kainalossa ja "kaulakuopassa". Joskus pitää ihan väkisin työntää se kauemmaksi. Lemme sleep..! :D Nostaminen onnistuu jo aika hyvin. Alussahan se kammosi sylissä oloa ihan älyttömästi. Itse se tulee syliin mielellään mutta nostaminen on vasta tässä viime päivinä alkanut onnistua. Kyllä se sen verran on jo minuun tottunut... Pidin tänään ehkä ennätysajan sitä sylissä seisaaltaan! En ole löytänyt hyvää kissanpennun kehityksestä kertovaa sivustoa vielä... Olisi kiinnostavaa lukea ihan tarkkaa tietoa eikä foorumeita! Nyt tuntuu että tuolla olisi uhmaikä tms kun koko ajan on ilkeyttä tekemässä. Ja kuka sanoi että kissat eivät ole kaikkiruokaisia? Minun hömelö kissani himoitsee kaikkea mitä minä syön. Haluaa ainakin maistaa kaikkea. Taitaa kova ruokahalu johtua niistä madoista?!? Shit...