10 Facts

Järisyttävät asiat menneisyydestäni

1. Kun Geri Halliwell jätti Spaissarit

Hei come on, se oli järkytys. Siitä puhuttiin. Vielä Suomen keikan jälkeen hän jätti Spice Girlist. What a shock. Geri oli AINA mun lemppari-Spaissari.

2. Kun Tess Harding paljastui pahikseksi Roswellissa

Luin sen muistaakseni ensin juonipaljastuksista. Mua ei koskaan ole haitannut spoilata itseäni. Olen lukenut niitä aina. Ei se ole sama asia kuin nähdä telkasta. Mutta mitä? Tess, paha? No way!

3. Kun koti paloi

Öö.. vähän eri luokkaa kun nuo numero 1+2. Joo, poroksi paloi talomme. Kun olin 13... Rauniot vain jäi. Katoavaista on maallinen mammona.

4. Kun ihastui kaveriini

... joka on kuitenkin poika. Ei mitään lesborakkautta tässä, sori! Yksi läheisimmistä kavereistani on vastakkaista sukupuolta, on ollut jo 17 vuotta... ja vieläkin ihmiset jaksaa ihmetellä sitä. Että emmekö ole mitään enempää. HAH! :D Mikä ihme se on muka?

5. Kun aloin kuunnella muutakin musaa kuin vain gospelia

Se oli siinä 11-vuotiaana... Spaissarit johtivat mut pahoille teille :D Vanhemmat vastusti. Mutta musa on vain musaa. Jos ei ota siitä vaikutteita.

6. Kun pääsin eka kertaa ulkomaille palleroiän jälkeen

Kanarian saaret se oli. Lanzarote. Mutta se oli jotain maagista. Rakastin! Matkustaminen on mun juttu.

7. Kun Harry Potter tuli elämääni

Olin 15... Luin ne kirjat ihan väärässä järjestyksessä! Mutta pääsin kyllä kärryille. Puhuimme bestikseni kanssa aina siitä :D Oltiin vähän ärsyttäviä...

8. Kun musta tuli paha tyttö

Sorruin alkoholiin, jengin vietäväksi, vaikka olin vannonut että en... Ryhmän painostus ajoi mut siihen ysiluokalla. En tuntenut yhtään uskovaista nuorta. Olin ihan yksin uskoni kanssa. Perhekään ei kauhean paljoa tukenut asiassa. Tuli juotua koska muutkin. Että olisin vihdoin osa porukkaa. Oltuani koulukiusattu vuosikausia.

9. Kun pikkuveljestäni tuli paha poika

Pieni rötöstelijä, alkoholin kanssa läträäjä. Se jotenkin järkytti vaikka olinhan minäkin tuttu alkon kanssa. Mutta sittemmin veli tuli uskoon ja on ollut raitis evör sins.

10. Kun menin musiikkilukioon

Se erotti mut kavereista. Teki musta ulkopuolisen, yksinäisen suden. Toisaalta se oli hyväkin asia. Opetti nöyryyttä.

Xelha, ootko siellä? Luetko vielä blogiani, mitä sulle kuuluu..?

Pika Pika Fantajin

Kyary Pamyu Pamyulta ilmestyi tässä melko vasta kolmas kokopitkä studioalbumi Pika Pika Fantajin.

KPP:n musiikillinen tyyli ei ole muuttunut miksikään edellisiltä julkaisuilta: edelleen lapsenomaiset, railakkaat poppisbiisit raikaavat samaan malliin kuin ensisinkusta PonPonPon lähtien. Muutoinkin KPP on tyylilleen hyvin uskollinen; se on omaleimainen ja tunnistettava vaikka erikoinen onkin.

Suosikkiraitojani ovat energinen sinkku Kira Kira Killer, rokahtava Serious Hitomi, capsulemainen do do pi do; Koi Koi Koi ja Family Party ovat myös aika hauskoja. Pidän usein niistä biiseistä enemmän, joissa on mollisointuja. Vaikka KPP:n musiikista ei millään saa surullista. Se ei todellakaan sovi jokaiseen mielialaan. Lähinnä sellaiseen lapsetus/kawaii-oloon :D

Kyary-chanin musiikki on ollut yksi harvoja piristäviä asioita syksyssäni...

Täydellinen syyspäivä

Piristi paljon käydä tänään luonnonsuojelualueella lenkillä ja makkaranpaistossa. Pitkästä aikaa innostuin ottamaan kuvia ja nyt illalla niiden muokkaaminen koneellakin piristi lisää... On ihan luonnollista että alkaa masentaa kun joutuu olemaan niin paljon levossa, seinät kaatuu päälle jne. Mulla oli seuraakin siellä luonnossa ^_^ Lapsuudenystäväni oli mun kanssa, se ehdottikin sitä pientä "retkeä".

Ah ne metsän tuoksut, se kun autojen äänet vaimenee, aaltojen ja tuulen humina... Oli mitä upein ilma, ei tuullut juuri yhtään, lämmintä ja aurinkoista.

Asuin muutama vuosi sitten ihan tuon luonnonsuojelualueen lähellä ja pääsin sinne menemään helposti jalan... Vähän minulla on ikävä sitä siinä entisessä kotipaikassa... Kävin niin monta kertaa sinä kesänä ja syksynä siellä lenkillä! Joskus talvellakin.

Paistoimme siis notskissa makkaraa ja termarikahvit suklaan kerakin oli mukana! Ai elämää... Varmaan kivoin päivä aikoihin.

Minä hyörin kameran kanssa ja aika sujahti jutellessa. Kilometrejäkin kertyi yli viisi! Sen jälkeen oli taas vähän aristusta vatsanalueella... Kävely mäkisessä, kivisessä maastossa ei tehnyt kauhean hyvää. Mutta enhän minä ihan voi muumioitua!

Vyötärölle on kertynyt kamala vararengas... :( Muutenhan olen ihan tikku ilman lihaksia. Toki vyötäröllä (siis mahaontelossa) on myös nestettä leikkauksen jäljiltä, että ei se pelkkää rasvaa ole. Odotan jo että pääsen harjoittamaan lihaskuntoa kunnolla!

Viime aikoina olen ollut alamaissa... Epätodellisuuden tunne on palannut. Se oli pitkään poissa. Kuin olisin unessa tai jotain. Mikään ei innosta. En jaksa mitään. Väsyttää. Tekee mieli vaan maata.

Terapeuttini ei tajua mistään mitään. Lääkärini ei suostu ehdotuksiini. Naapurit vievät saunavuorojani. Missä mun ritari haarniskassaan on? Tarvitsen puolustajan! Maailma on mätä.