3 viikkoa dieettiä takana

... ja ehkä suunnilleen -1,5kg vain. Hohhoijaa! Painon putoaminen on ollut kyllä tavattoman hidasta. Eikä mun edes tarvitsisi pudottaa kuin muutama kilo! Syön kauhean vähän (paitsi pidän boostipäiviä 2-3 kertaa viikossa) ja silti paino putoaa ehkä 200g kerrallaan... Rasittavaa!

Aina joulun jälkeen saan skarpattua hyvin tämän asian suhteen. Skarppi kestää enemmän tai vähemmän kesän loppuun. Syksyisin sorrun ahmimiseen... Pimeys saa himoamaan roskaruokaa. Kesän terveysruokaspurtti väistyy pizzaruokavalion tieltä. :( Jospa ensi syksynä ei tule samanlaista retkahdusta... Voihan siihen itsekin vaikuttaa. Jos on tahdonvoimaa!

Juuri nyt ei paljoa tahdonvoimaa edes vaadita laihduttamiseen. On tuoreessa muistissa syksyn ja joulunajan mässäämiset... On vara pudottaa kun sellainen talvirasvakerros vyötäröllä :D

Mulla on syömishäiriötä taustalla että ei liikaa pitäisi uppoutua laihdutuksen maailmaan tai se taas jää päälle... Toistaiseksi se on ihan hallinnassa. En kuitenkaan puhu näistä asioista perheelle kun ne alkaa heti niuhottaa... Unohtavat niin helposti, että en ole enää lapsi! En enää ihannoi sellaisia pro anoja/anorektikoita kuin nuorempana, en ole enää niin sairas. Haluan vain muutaman kilon pois ja kiinteytystä keskivartalolle... Terveyttä. Vielä olen sen verran nuori että liikalihomisen voi helposti estää. Mutta kolmekymmentä lähestyy, siitä alkaa alamäki.

Kirjoittaminen tästä auttaa pysymään tavoitteessa. Muistakin tavoitteista täytyisi pitää päiväkirjaa! Se on hyvä motivaattori. Paras!

Tänään mulla on boostipäivä. Olen ollut tosi tiukalla dieetillä maanantaista asti... Tänään ja huomenna höllennän. Mutta sitten taas back on track. Pitää tehdä vatsalihasliikkeitä tänään... Se on se mun isoin ongelmakohta. Luut pilkistää ja maha pömpöttää :( Not nice...

blablablaa

Mua ärsyttää, kun saan jatkuvasti selittää miksi olen sairauseläkkeellä. Ihan kuin olisin kavereille tilivelvollinen. Mulla on aina nähtäessä se hyvä päivä meneillään niin totta kai mä sillon vaikutan aivan terveeltä. En kai mä masentuneena tai koko yön valvoneena kykenekään muita näkemään! Uskoisivat nyt sitä lekurin diagnoosia vaan... Kyllästyttää olla aina selittämässä ja kertomassa oireita.

Sairaus on nykyään niin osa mun identiteettiä että en haluaisi jauhaa siitä edes ystävien seurassa. Tai kaverien. Mulla on ehkä yksi oikea ystävä nykyään... ja tietysti pikkuveli, se on se parhaista parhain! Tulee ajateltua monesti että "no kun se on vaan veli" mutta mitä siitä, jos kerran synkkaa ja on kivaa yhdessä, ystävyyttähän sekin on :D

Surettaa kun yksi pitkäaikainen ystäväni on alkanut yhä vain etääntyä musta. Pelkään että menetän sen kokonaan. Peruskouluaikaisten ystävien kohdallahan mulla yhtä lukuunottamatta kävi niin... Tietysti meitä erotti arvomaailmakin, plus kasvettiin erilleen lapsista & teineistä aikuisiksi... Mutta silti. On se vaan aina ikävää. Se nykyinen ystävä on ihan seurakunnan kautta tuttu... On siis sama arvomaailma. Ollaan oltu ehkä 8v ystäviä? Mutta näen sitä yhä harvemmin. Se sanoo aina että on kiire, ei töiltään jaksa, mutta näen somessa kuvia joissa se on illanistujaisissa tai nuorten tapahtumissa isoissa porukoissa. "Aika" ristiriitasta!

Kylläpä helpotti kun puin sanoiksi tämän turhautumisen ja päällimmäisen murheen.. Pitäisi kirjoittaa enemmänkin taas.

Inspistä

Tutustuin hiljattain FKA Twigsin musiikkiin vaikka olen jo kauan sitten kuunnellut yhtä kappaletta siltä. Nyt vasta upposi, sopi tähän saumaan tämä musiikki juuri nyt. LP1 on tasavahva kokonaisuus, jokainen biisi tuntuu olevan omalla paikallaan eikä täytebiisejä ole. Me likey!

 FKA Twigs inspiroi palaamaan Björkin musiikin pariin. Olen lukioikäisestä asti on/offina Björkiä kuunnellut. Erityisesti albumi Vespertine on kolahtanut tällä kertaa... Ja tietenkin Björkin paras albumi Debut. Björkin sekä FKA Twigsin soundit ovat hyvin maalailevia ja inspiroivat tekemään taidetta!

Avaruusinnostus alkaa antaa myöten talven taittuessa kevättalveksi ja muuttuu vähitellen (kuten aina) boho-inspikseksi. Gypsy-muoti, luonto, kesän haikailu, matkustelusta unelmointi... se kuuluu mun boho-inspikseen :D Nyt olen myös yrittänyt sisustusta kämppään miettiä... Ostin paljettityynyliinan sohvan koristetyynyyn ja veljeltä mustan karvamaton... Vähän uutta! :)

Kollaasitaulu tuolla vähän vaiheessa...^

Tuo hame on wishlistillä^

... ja matka etelään!!!

Toinen innostus ei oikein käy yksiin tuon boho-innostuksen kanssa: Barbie! Se sellainen amerikkalainen unelma. 

Kasaribarbie <333

Moikka nyt!

Aliens

Tällä hetkellä mulla on joku avaruus/alien-fiksaatio meneillään laihdutusbuumin lisäksi. Olen katsonut kaikki Alien-saagan leffat sitä viimeisintä vaille. Alien: Resurrection on lukemani perusteella huono, mutta pitäähän minun alien-fanin sekin katsoa! Voihan se olla minusta hyväkin... En ole niin ankara arvostelija sillon kun kyseessä on mieliaiheeni.

Toimintakohtauksissa keskittymiseni meinaa kuitenkin herpaantua, kun katson näitä. Toimintaelokuvat eivät näet ole lemppareitani... Olen enemmänkin draaman ystävä. Näissä kiehtoo mystisyys ja asioiden selvittelyvaiheet, ne taistelut meinaavat tosiaan saada mut joskus nukahtamaan. Mutta on nämä vaan upeita kulttielokuvia kaikesta huolimatta.

 Ja Sigourney Weaver on cool!

Neljännen osan juoni kuulostaa entistä "ufommalta" ja sen pääosassa lienee Winona Ryder; saas nähdä millainen suoritus neiti Ryderillä tässä on. Alan katsoa sitä kohta...

Yöuneni venähtivät viime yönä niin pitkiksi että päätin valvoa koko tämän yön torstai-iltaan asti. Käyn sitten saunassa ja menen unille ennen ysiä; näin saan unirytmini takaisin kuosiinsa. Kroppani kuitenkin tietää että on yö ja mua meinaa väsyttää... En anna periksi!

1-3 osista ehkä kakkonen on vähiten suosikkini. Se ilmestyi syntymävuotenani (pakko mainita, hehe). 

Mut joo, alan katsoa leffaa ennen kuin tulee aamu ja valkeus :P On jännittävämpää katsoa jännäreitä pimeässä!

2015 Plans

Mun piti nostalgioida vanhaa vuotta ja kirjoittaa kunnolla uudenvuoden aattona mutta suunnitelmat muuttuivat... Sain pahoja rytmihäiriöitä!!! Uusi vuosi, uudet vaivat?! En ensin välittänyt niistä vaan touhusin kaikenlaista, mutta olo vain paheni ja oli pakko mennä pitkäkseen. Sekään ei auttanut joten lopulta soitin kaverille viekö hän mut päivystykseen.

Olisi pitänyt soittaa lanssi... Jotenkin siinä hetkessä vaan ei tullut se mieleen. P:n läsnäolo rauhoitti mua. Ilman sitä olisin varmaan ollut aivan sekaisin huolesta. Hengitin liikaa ja sain lievän paniikkikohtauksen, se vain pahensi oloani. P odotti että pääsin lääkärin vastaanotolle ja läksi... Minä vain mietin miten pääsen kotiin. Pääsin juuri tasan kahdeksitoista kotiin taksikortilla. Onneksi! Kaupungin ilotulitukset vaan paukkuivat satamassa ja katselin niitä keittiön ikkunasta teeveden kiehuessa...

P kävi seuraavana päivänä mun luona ja kahvittelimme... Jotenkin mun tunteet sitä kohtaat nostavat aina silloin tällöin yhä päätään vaikka sen jutun pitäisi olla ohi ja loppunkäsitelty. Tuo tapaus uv-aattona sai tunteet pintaan... kun se oli niin huolissaan, huolehtivainen... Voi rähmä! Toista on mun eksäni kanssa. Siltä ei edes mitään viestiä tullut. Sitä ei kiinnosta.. Tai se ei osaa olla empaattinen. Silti olemme edelleen tapailleet aina silloin tällöin.

En vaan jaksa ymmärtää miten se on tuollainen kuin on. Koska joskus se on niin... hellä ja rakastava teoillaan. Ei se voi olla vaan lumetta. Silläkin on selvästi tunteita mua kohtaan. Kun kerroin erään miehen ja mun ystävyydestä, että olin lainannut rahaa siltä (niin läheisiä kun ollaan nykyään), J:n silmissä välähti, löi päässä selvästi tyhjää. Sanoin siitä ja se myönsi... Se yllättyi aidosti.

Mutta se siitä! Toivuttuani lähdin veljeni luo yöksi ja pidettiin telkkamaratoonia ym. Se tilasi pizzaa (voi ei, sorruin!) meille, oli tosi kivaa... Katsottiin Troija-leffa ja Homelandia sen uudesta, mahtavan kokoisesta telkasta. Mokoma hifistelijä... :D Kotiin tultuani olin inspiroitunut, ja askartelin & muokkailin kuvia tuntikaupalla.

Kuvat kertovat paremmin kuin sanat mikä tällä hetkellä inspiroi.

Haluan tänä vuonna panostaa sisustukseen, muuttaa sitä vähän erilaiseen suuntaan. Viininpunainen sisustus alkaa kyllästyttää, se on ollut melkein sama 10 vuotta.

Haluaisin tänä vuonna myös kokeilla shokkivärejä hiuksissa, ensimmäisenä tietysti tulee mieleen pinkki. Pinkkiä mulla on paljon vaatekomerossakin. Joku uusi leikkaus hiuksissakin olisi jees. Ainakin yritän nyt ensin kasvattaa näitä... Ehkä myös otsiksen pois...

 Toi tyyli on täydellinen^

Tuohon tyyliin haluaisin sisustaa:

Harmittaa ettei kotikaupungissani ole Indiskaa :( Sieltä löytäisi kaikkea siistiä. Täytyy tsekata verkkokaupan mahdollisuudet...

 Keijutyyli on toinen joka inspiroi boheemin ohella. Mutta lähinnä pukeutumisessa ja silloin tällöin. Ei sitä aina jaksa vaaleanpunaisena kulkea.