We Are So Confused

Sain pyörän viime viikolla eka kertaa vuosiin etukäteissynttärilahjaksi. Vasta nyt huomasin miten vilkasta täällä kaupungissa elo on!

Minusta olisi aivan ihana ajaa jossain maalla, kaukana kaupungista. Että saisi vaan ajaa ja tuntea vauhdin hurmaa, varomatta liikennettä ja väistelemättä ihmisiä & autoja. Olen aika tottumaton Legendani selässä ja joskus jopa talutan sen tien yli. Sitten vähän meinaa nolottaa... Kerroin tämän naureskellen äidille puhelimessa ja siitä se olikin ihan jees, kai se ajatteli että eipähän tarvitse pelätä ainakaan minun kolaroivan! :D Ja kypärä toki löytyy myös :)

Olen tässä alkanut enemmän taas yhtäkkiä nähdä eksääni. Tilanne on aivan hämmentävä ja mietin jo että onko se edes eksä enää! Se on alkanut jostain kumman syystä "lämmetä" mulle viime aikoina.

Ollaan siis ihan monesti viikossa nyt nähty. Ja suunniteltiin jo yhteistä menoa ensi viikolle. Mitä, mitä, mitä! Mitä tämä on? Ehkä se erakkoihmisenä vain pelästyi kun seurustelu toi yhtäkkiä niin paljon muutoksia sen sosiaaliseen elämään. Sillä on vähän sitoutumiskammoa, tai no ei ehkä ihan vähänkään. Mutta nyt kun se on saanut tilaa tai minä MELKEIN olen päässyt eteen päin niin se yhtäkkiä alkaa kaivata minua. Hmm.

Mietityttää, onko viisasta ryhtyä enää tähän vai pitäisikö meidän vältellä kuitenkin kaikesta huolimatta tapailua... Luultavasti pitäisi vältellä. Toisaalta minulla taas on myös niitä tunteita! Tunnen niin suurta hellyyttä sitä kohtaan. Hellyyttä ja kaipuuta... Ristiriitaista! Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa? Jos annan taas tunteiden viedä, mitä jos se kohta taas ahdistuu ja työntää minut luotaan?!?! Sen mahdollisuus on aika suuri. JA pidemmällä tähtäimellä: haluammeko edes samanlaista elämää, onko meillä samanlaisia unelmia? Ja se elämänkatsomus on aika iso tekijä. Iso rasite. Huoh.

Loppuun piristykseksi Ikeda Hiraria! Ihana, inspiroiva ja muuntautumiskykyinen malli Japanista:

Lukutoukkailua

Luen nyt Rosa Liksomin Hytti nro 6, joka on Finlandia-palkittu pieni romaani vuodelta 2011. Se on ihan okei, kuvailut on seikkaperäisiä, mutta mun mieli siirtyy vähän väliä muualle, aihe ei ehkä ole tarpeeksi innoittava. Eikä pidä siis niin tehokkaasti otteessaan että adhd-tyyppi jaksaisi kunnolla lukea. Ajvide Lindqvistin Kultatukka, tähtönen sen sijaan piti otteessaan todella hyvin ja luinkin sen suht' nopeata, joskaan en niin nopeasti kuin  Ystävät hämärän jälkeen. Molemmissa romaaneissa Ajvide Lindqvist kuvaa tarkkaan ja osuvasti koulukiusatun, erilaisen nuoren elämää, ahdistusta ja ajatuksia. Ne pystyi näkemään kuvina ja niihin pystyi samastumaan enemmän tai vähemmän, mikä on hyvän romaanin merkki. Niissä sekoittui realismi ja pikkuriikkisen fantasiaa, hyvä keitos!

Ajvide Lindqvistin romaanit eivät ole kyllä aivan herkimmille sopivaa luettavaa. Ne sisältävät paikka paikoin jopa järkyttävän raadollisia tapahtumia ja varsinkin loppu oli tuossa viimeisimmässä ihan hirveä... Saatanpa silti lukea muitakin romaaneja häneltä, koska ne ovat yhtä lailla kehuttuja kuin nuo lukemani. Pidän jännityksestä ja erityisen paljon siitä realistisesta tavasta, jolla AL kuvaa nuoria sekä aikuisiässä olevia henkilöhahmojaan. Kunhan Liksomin romaani on luettu alta pois (aion lukea loppuun!), marssin kirjastoon hakemaan lisää jännitystä :) Tai ehkä jo aiemmin.

Kuukauden sana: ORANSSI

ONHAN se ihanaa kun aurinko paistaa, ei sada, on lämmintä eikä tarvitse pukeutua kerroksittain jos vain pikkuisen käväseekin ulkona. Mutta musta tuo helle vie kyllä jo kaikki mehut. Olen vaellellut sisätiloissa päämäärättömänä ja huonovointisena tänään... Liika on liikaa. Ei pysty oikein olemaan paikoillaan kun kohta paikka on märkä hiestä. Yö oli tuskaa...

Pitäisi kai mennä uimaan. Kenen kaa? :( Jäätelö helpotti vähän oloa! Kaiken kukkuraksi mulla on allergiaoireita joita ei ennen ole ollut JA se hormonihoito aiheuttaa kuumia aaltoja! Jeeeee... Tietysti minun tuurilla just kesäksi on se kapseli laitettu... Itkiskö vai naurasko :D

Kävin kuin kävinkin äänestämässä vähäisestä kiinnostuksesta huolimatta noita Eurovaaleja kohtaan. Paikasta ei oikein ollut hajua niin se oli vähän etsimisen takana... Mutta löytyihän se sitten suht' läheltä kotoa. 123 sai mun äänen ;)

By the way, Orange is the new Black! Pakko katsoa yhdeltä istumalta se sarja :D Tai no ei ihan, kolmessa päivässä. En ole ihminen joka 13h istuu ruudun edessä. Oranssi on muutenkin kova sana: Natalie Westlingin hiukset (tahtoo! Sit syksyllä^_^), MH Toralei Stripe... Hehe. Ja ihana oranssi laukkuni.

Hypomania, missä oot???

Unelmoi!

Minulla ei liiemmin nykyään ole unelmia. Ne ovat särkyneet vuosien saatossa, haihtuneet savuna ilmaan. Nykyään vaan yritän pysyä suht' terveenä ja iloisena. Muita tavoitteita ei oikein ole... Yritän pärjätä. Jos joskus voi ostaa (tai no aika usein hyvinvointi-Suomessa) jotain kivaa ekstraa itselle niin se on päivän piristys.

Sairaudet ovat tällä hetkellä kaikki aika iisisti, rauhoittuneet. Yksi on ihan täysin passiivinen. Adenomyoosikään ei niin kovasti vaivaa kun hormonihoito tehoaa (tosin en kokonaan ole päässyt siltikään kivuista). Mieliala on huomattavasti noussut huhtikuulta. All is well under the sky. Pitää yrittää rohkaistua unelmoimaan taas. Katsoa sairauksista ja ongelmista hyviin asioihin... :) Ja mahdollisuuksiin. Meillä kuitenkin on rukouksia kuuleva Jumala.

Tämän viikon shoppailut oli tuossa! ^_^ Ei nukkea, wow :D Vogue oli kyllä ehkä hieman turha... Kiva että H&M:lle tuli lisää noita hapsulaukkuja! Ne oli jonkin aikaa lopussa ja luulin jääneeni vaille. Nyt on kesäksi laukku! Kierrän laukkuhyllyt kaukaa koko kesän ajan. Mulla on obsessio niitäkin kohtaan... Joskin se on vähäisempi kuin joskus nuorempana :P Nuket on nykyisin se isoin obsessio.

Hän on Mirica nimeltään... Olin vanhemmilla viikonlopun. Reissu piristi paljon mieltä. Teki hyvää vaihtaa maisemaa. Viimeksi maaliskuussa kävin muualla... Ei kun hetkinen, piipahdin mummon luona äitienpäivänä. Mutta tuo viikonloppu teki siksikin terää kun olin vieroitushoidossa koneella olosta ja musiikin kuuntelusta! Ja oli niin ihana nähdä vanhempia <3 Meillä oli tosi mukavaa. He tulevat käymään kyllä tällä viikolla täällä päin ja näemme taas... Osaa heidän näkemistään arvostaa nyt kyllä taas ihan eri tavalla kun ei asuta samassa kaupungissa enää. Asuin pari vuotta Etelä-Suomessa yksin ja silloinkin sitä oppi läheisiään arvostamaan. Irtiotto on joskus paikallaan asiaan kuin asiaan.

Tylsiä maisemakuvia

Valo ja varjo leikkii

Luonto on hitaaaasti puhkeamassa loistoonsa...

Tästä kuvasta tuli vahingossa tälläinen:

Rakastan tuota kivimuuria. Sammalta ja runsaita puita sen ympärillä. Oijoi.

Hyvästit vauvahaaveille?

Löyhästi mukailtu siteeraus eräästä sarjasta, jota juuri katsoin: "Mikään ei ole elämässä palkitsevampaa tai tyydyttävämpää."  Hahmo tarkoitti vanhemmuutta.

kuva Googlesta "cute baby" tagilla

Olen koko pienen ikäni haaveillut äitiydestä. Olen oikea vauvahullu ja lapsirakas ihminen. Äitiys raskauden alusta loppuun ja arkipuuhat kotiäitinä ovat aina kiehtoneet ja vetäneet minua puoleensa. Nyt on sitten käynyt ilmi että saatan menettää koko kohdun!

Lääkäri sanoi monta kertaa siitä asiasta maanantaisella käynnillä. Leikkaus siis lähestyy, mutta siihen sisältyy iso riski menettää kohtu. Mokkula on niin kohdun seinämässä kiinni, lihaksen sisällä, ja verisuonten ympäröimä. Riski on siksi suuri :( Alkoi ihan pelottaa koko leikkaus... Mutta ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa! Kivut ovat niin kovat ja elämää hankaloittavat. On vain rukoiltava että kaikki menee hyvin... Luotan, että jos minun on tarkoitus tulla äidiksi, kaikki menee hyvin. Mutta onko minun tarkoitus? Miksi toisaalta minulla on lapsesta ollut halua siihen jos ei ole..?

Queenies

 

Asiaa vähä niinku tikusta

... minä leikkasin itselleni otsiksen hetken mielijohteesta... To be honest, Alice Glass Crystal Castlesistata ja Grimes inspiroivat mua siihen tekoon. Näyttää ihan hyvältä mutta entä jos on kostea ilma ja se kihartuu???!? Tai jos suoristus ei suihkun jälkeen onnistu. Hmph. Kai se vaatii vaan työtä?

Ostin uuden takin! Vaikka olisi miten hyvä takki ei pärjää yhdellä! Kyllästyin rotsiini... Se on niin lyhytkin. Mulla ei ikinä tuon tyylistä vihreää takkia ole ollut:

Olen viime aikoina kuunnellut lähinnä Grimesia ja Crystal Castlesia... Ne inspiroivat luovassa puuhassa erityisesti. Saavat mut askartelemaan ja piirtämään! Ei tarvitse puristaa itsestä irti sitä intoa. Se tulee ihan itsestään. Vastahan mä tänne manailin että minne se luomisinto on hävinnyt. Olen saanut sen takaisin... Oon niin kiitollinen siitä!

Mä haluaisin laajentaa mun valokuvausharrastuksen aihepiiriä IHMISIIN. Haluaisin kuvata muutakin kuin nukkea (söpöjä mut liikaa toistoo) ja lähiympäristöä (BORING). Muitakin ihmisiä kuin itseäni (tyhmää).

Sweet solitude

Vitsi miten ihana olla kotona! Omassa rauhassa! Hermolepoa. Oli kyllä piristävää vaihtelua toki tuo seurantäyteinen viikonloppu, ei siinä mitään. Pikkuveli vaan oli kauheen ADHD:na koko ajan niin alkoi väsyttää. Ja mummon luona oli kauheasti sakkia pikku yksiössä niin se ei ollut oikein mun mieleen. Mutta menihän tuo pari tuntia... Nyt tuntuu taas oma yksinäisyys luksukselta :)

Siinä vähän meidän mättöjä. Grillikausi on minunkin kohdalla avattu! Sää ei ollut kyllä ihan se parhain... Aika sateisena on tämä toukokuu tähän asti näyttäytynyt. Huomenna keskussairaalaan kirurgin juttusille ja sitten: shoppaamaan! Oi onnea :D

Äitienpäivää iloista kaikille

.. jos joku äiti tänne eksyy.

Minä ja äiti. Äitisuhteeni. Mitä se minulle merkitsee? Äiti on minulle äärimmäisen rakas ihminen. Välimme ovat aina olleet hyvät. Toisinaan kyllä kohtelen häntä ehkä vähän väärin. En aina jaksa olla kärsivällinen hänen kanssaan... On tullut sanottua aivan liian usein liian kärkkäästi jotain. Väitettyä vastaan ja kiukuteltua. Hänelle olen uskaltanut kiukutella koska hän ei ole pelottava (kuten muutamat muut läheiset joskus). Mutta se ei oikeuta siihen kaikkeen tiuskimiseen...

No en minä tietenkään aina hänelle tiuski. Miksi meninkään heti ensin negatiiviseen? On paljon, paljon hyvää. Meillä on tosi hauskaa usein yhdessä. Pidämme samoista asioista: shoppailusta, kahvittelusta & herkuttelusta kahviloissa, taiteesta ja musiikista (emme tosin aivan samanlaisesta, mutta kuitenkin), ihmissuhteiden puimisesta, lörpöttelystä, naisellisuuksista ja söpöistä asioista (elikkä ihkutamme asioita yhdessä "yhdestä suusta")...

Joskus tai aika useinkin äiti tuntuu kyllä enemmän ystävältä tai siskolta kuin äidiltä. Ehkä siksi että hän on niin herkkä, pieni ja naiivikin ihminen... Joskus hyvin lapsenkaltainen. Mutta niin olen kai minäkin.

Huomenna nähdään..! Edellisestä kerrasta onkin pitkä aika koska vanhemmat muuttivat kauas pois pari kuukautta sitten. Äiti kyllä soittelee aika usein. En tykkää jostain syystä ollenkaan puhua puhelimessa. Olen juuri puhelimessa kaikkein jäykin ja ärtynein. Ehkä se johtuu siitä ettei keskustelukumppania näe? En tajua... Oloni on aina epämukava puhelimessa äidin kanssa. Kaipa minua silloin alkaa hiertää ikävä ja se purkautuu kiukkuisuutena.

Eilen illalla meni yöhön asti chattaillessa Skypessä eksäni kanssa. Hän oli äitinsä asunnolla maalla kaljoittelemassa kun hänen äitinsä oli matkoilla. Hienoa... Sai taas väitellä uskon asioista. Se aina väittelee niistä humalassa. Se on RASITTAVAA. Rasittava ateisti :D Mutta on aina mukavaa kun se ei ignooraa mua. Moni saattaa ihmetellä miksi oikein pidän yhteyttä siihen tyyppiin edelleen. Eilenkin se haukkui minua monta kertaa... Mutta ei se aina ole sellaista. Se osaa olla kivakin. Sanoa ihania asioita ja kyllä me pelleillään ja keskustellaan mukavistakin asioista usein... Tai no. Ehkä me enemmän kinastellaan kuitenkin. Not good. Onneksi tämä kävi ilmi ennen kuin löimme hynttyitä yhteen. Mietin jo viime syksynä kihlojen ja häiden aikatauluja :D HAHAHAHA

Oli muuten JÄRKYTTÄVÄT kivut yöllä. Se kipu oli paikallisesti juuri siinä isoimman kystan tai sellaisen kohdalla. Ihan kauhea... :( Hyvä kun ei taju lähtenyt!

Hypomaniaa?

Eilen olin oikea tarmonpäsä aamusta iltaan vaikka olin nukkunut edellisen yön vauvansyöttörytmillä eli noin kahden tunnin välein heräillen. Ihan kuin joku olisi painanut jostain napista ja muutuin koomaajasta Duracell-pupuksi ihan yhdessä yössä! Kerrassaan kummallista mutta erittäin mukavaa vaihtelua koomaan! Olen koomaillut ehkä joulusta asti enemmän ja vähemmän. No ei, on minulla pieniä toimeliaisuuden puuskia ollut tässä välillä mutta ei kyllä ihan tuollaista kuin eilen, pitkääään aikaan.

Minä siis aloitin päivän järjestelemällä hieman paikkoja ja siivousinto yltyi, pesin kaksi koneellista pyykkiä, vaihdoin lakanat ja tuuletin kaikki tekstiilit (no siis en vaatteita mutta pehmot, tyynyt ym), imuroin... Sitten tuli kaveri ja askarreltiin äideillemme kortit äitienpäiväksi, meillä oli oikein mukava pieni "askartelukerho" kahdestaan ^__^ Askartelin kyllä itseksenikin, kollaaseja ja piirtelin Grimesia (siis yritin) kuunnellen Grimesia :P Kaverin lähdettyä illalla aloin raivata kaappeja ja vaatehuonetta turhasta rojusta, pistin tavaraa järjestykseen lisää vähän joka puolelta. HUHHUH! Puolen yön jälkeen olin vielä aivan ylikierroksilla ja ajatukset pulpahtelivat päässäni levottomina ja vilkkaina... Mutta ei se mitään. On kivaa kun kerrankin tekee mieli puuhastella ja JAKSAA tehdä asioita! Ei ole ollut kipuja moneen päivään! Halleluja!

Tänään nukuin sitten terapiakäynniltä pommiin kun en yöllä saanut unta... Voihan rähmä! Tuon^ näköisenä lähdin liikenteeseen ahmittua aamupuuroni ja oltua hetken koneella. Rokkityttöpäivä siis ollut. "I can wear whatever and still be me." Natalie Westling

Kaupungilla käynti oli ihan silkka hupikäynti tällä kertaa. Bongasin H&M:llä ihanan vihreän parkatakin (?) ja kysyin, voisiko sen varata jos hakisin maanantaina; ei voinut... No, jospa se siellä vielä maanantaina on. Se oli nimittäin täydellinen! Ihanan pitkä... Mulla on oikeastaan vain nahkarotsi näille kevätkeleille ja se on kyllä muuten tosi hyvä mutta vähän liian lyhyt.

Kotona innostuin tekemään hedelmäsalaattia pitkästä aikaa itselleni minilounaan/päivällisen jälkeen. Olen eilen ja tänään tarkkaillut syömisiäni erityisen huolella, koettanut syödä vähän mutta monipuolisesti (jos se on mahdollista). Mut joo, menenpä jatkamaan askarteluapaskartelua :D Mummollekin pitäisi kortti tehdä...

Huomenna: FAMILY TIME! Menen pikkuveljen ja sen vaimon luo, myö rillataan :) Ja ylihuomenna yhdessä mummon luo, jonne myös vanhempamme tulevat. Ja ilmeisesti kaikki isän siskot. Kääk.

Inspiration of the moment: Natalie Westling

 Amerikkalainen teinimalli Natalie Westling on kovassa nousussa tänä keväänä.

Ihailen hänen rentoa, poikamaista ja asenteelista tyyliään; todella mielenkiintoiset kasvot (täytyy yrittää piirtää hänen muotokuvaansa) ja iiiiihanat pitkät hiukset! Alla olevassa skeitti-kuvassa on tytön omaa tyyliä: 

  

 Häntä voi seurata Instagrammissa @nataliewestling.

Tuo kirkkaan punainen tukka on vaan jotain niin upeaa. Kadehdin! Myös jörön söpöä nukkemaista lookkia.

Fabulous...