Postaus 2: Joulua

Talvi tuli sitten kertarysäyksellä koko maahan. Saatiin kylmä, valkoinen joulu. Vietin sen perheeni kanssa perinteisesti, mutta mielessä on käynyt etten enää viettäisi... Koska aina jotain tapahtuu, hermot kiristyy, tunnelma latistuu, ovet paukkuu... Joulurauha, mitä se on? Se on meille melko vieras asia. Surullista, mutta totta...

Meillä ei läträtä alkoholilla mutta silti meillä tapellaan. Raittius ei ole onnen tae. Mutta noh. Oli meillä aluksi ihan mukavaa. Ei se koko loma tapellessa mennyt. Ja oikeastaan se "tappelukin" oli yksipuolista... En ollut minä se joka paiskoi ovia ja mökötti.

Katseltiin veljen kanssa huoneen hämärässä vanha Candy Candy Special :) Siinä on kyllä aika järkyttävät suomidubbaukset! :D Varmaan kaksi ihmistä vaan dubbaamassa.

On sääli että jouluun liittyy nykyään niin paljon pakotteita ja negatiivisia tunteita. On pakko tehdä niin ja näin. Haluaisin todella että ensi joulu on erilainen.

Pikkuveljeltäni sain suosikkilahjani: 

Arwenin kaulakoru, Iltatähti. Tänä vuonna en onneksi saanut sitä 5-6 rasiaa suklaata! Se viime vuotinen määrä oli aika jäätävä. Söin niitä vielä pääsisäisenä. Onpahan nyt jotain kuitenkin tarjota vieraille (jos heitä käy) ja saan suun makiaksi uutena vuotena... jonka autuaasti yksin vietän perinteiseen tapaan.

Mitäs vielä joulusta? Parasta oli olla veljeni kanssa kerrankin ajan kanssa. Ja mummon näkeminen! Mulla on huono omatunto kun näen sitä niin harvoin... Ja nykyään soittelemmekin harvemmin toisillemme. Olen aina ollut mummontyttö... Mummo-rakas osaa rakastaa. Ja on aina iloinen! Ihana, ihailtava ihminen! Jo 92 vuoden ikäinen. Jospa hän on kanssamme vielä hyvän aikaa. Haluan ehtiä olla yötä ennen kuin hää lähtee Taivaan Kotiin... Se hetki voi tulla koska vaan.

New Year's Resolutions

Mun uuden vuoden lupaus on polttaa rasvaa ja pudottaa painoa, syödä terveellisesti ja liikkua enemmän. Syödä vähemmän! Siis laihtua. Moneskohan kerta tämä on kuin aloitan tämän??

Painoni on pysynyt ihmeellisesti suht' samana koko vuoden mutta maha sen kuin kasvaa ja pehmenee. Outoa! Varmaan menetän koko ajan lihaksia ja kerrytän rasvavarastoa :( Täytyy skarpata nyt! Ei ole terveellistä että lihakset katoaa ja rasva kertyy (todennäköisesti) sisäelinten ympärille! Nyt on aika tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä ja siitä tulee vaikeampaa... Tosin ei mahdotonta silloinkaan!

Mutta vaikka aloitan laihdutusrumban taas, en aio piiskata itseäni asian vuoksi enkä rankaista epäonnistumisesta. Aina on uusi mahdollisuus!

Shoppailusta ja joulusta

Mikään ei auta sydänsuruissa paremmin kuin harrastus tai asia, joka ei liity millään tavalla seurusteluun/romantiikkaan/ihmissuhteisiin. Mulle se on nuket. Nukkejen ostaminen, kuvaaminen, niistä bloggaaminen, niiden kanssa "puuhastelu"...

Viimeisen kuukauden aikana olen hankkinut Hatsune Miku-nendoroidin, mini-figun Sailor Pluto ja tänään uusimman; cu-poche Madoka Kaname. Anna & Elsa Disneyn Frozenistakin taitavat viimeisen kuukauden sisään mahtua. Onhan tuossa aikamoinen määrä nukkeja! Vielä on tämän vuoden puolella tulossa yksi nendoroid lisää mutta se on sitten siinä tältä vuodelta. Tosin eipä tätä vuotta enää paljon jäljellä olekaan :D HAHA.

Shoppailun kanssa on saanut vähän tapella, siis materialismin. Se on yksi lukuisista heikkouksistani ehdottomasti ja välillä se ottaa vallan... Olen huomannut että mitä heikommalla tolalla uskon elämäni on TAI mitä masentuneempi/maanisempi/yksinäisempi olen, sitä enemmän shoppailen. Eli se kertoo useimmiten huonosta olosta. Se on lääkkeeni... Mutta ei se pahakaan asia ole jos se ei riistäydy käsistä. Tällä hetkellä olen RAJATAPAUS. Se on siinä ja siinä että se on vielä hallinnassa! O__O

Joulun suhteen tunteeni ovat aiiivan ristiriitaiset. Olen lapsesta saakka ollut jouluhullu mutta viime vuosina joulun aikaan masennus on tahtonut vain pahentua... Ehkä siihen liittyy odotusta, muistoja ja paineita liikaa. Sen kun täytyisi olla niin hauskaa ja upeaa aikaa. Tuoda valoa pimeään vuodenaikaan. Kyllähän se sitä tuokin... mutta myös jotain pimeää ja surullista. Yksinäisyys korostuu usein jouluna, koska se on perhejuhla. Että ihan tavallistahan tämä kai on, jos vähän masentaa tähän aikaan vuodesta...

 Onneksi elämästä löytyy kaikkein pimeimpinäkin vuodenaikoina paljon pieniä kiitosaiheita. Enkä puhu vain materiasta :D *haha*