Päivitystä...

Joskus on aivan kaiveltava muistia ja listattava hyviä asioita lähimenneisyydestään... Sitten niitä saattaakin löytyä aika monta. Blogissani julkaisen tietenkin vain ne hetket/kuvat, joissa kukaan lähimmäiseni ei esiinny. Laskiaispullat!!! Shoppailu <3 :D The Imaginary World of...-kirja, tekemistä täynnä, haastavampi kuin osasin odottaa. Freaks and Geeks-sarja 90-luvulta, niin hauska ja mukavan kepeä. Jne.

Tuntuu että olen taas taantunut eron jälkeen jonnekin teini-ikään... Olen pitänyt ajatukseni poissa ihmissuhdeasioista nukkeharrastuksen, elokuvien, musiikin ja muiden pinnallisten asioiden avulla. Myös julkkisten ihailu on alkanut olla kasvussa; hyvännäköiset miehet vievät huomioni tämän tästä. Käsitän niiden olevan todellisten ihmissuhteiden (erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen) korvikkeita. Angsti-selfie sanojen painoksi:

Ihminen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen. Viime yönä itkin pitkästä aikaa yksinäisyyttäni; sitä että en vieläkään ole löytänyt puoliskoani. Sitä että J olikin mulle väärä. Että se ei ehkä koskaan tosissaan musta edes pitänyt? Vaikea nimittäin kuvitella sitä nyt... Mulla on niin suuuuuri rakkauden kaipuu :( En kaipaa deittailun jännitystä vaan pysyvää kumppanuutta, arjen jakamista yhdessä... että enää ei olisi yksi, vaan kaksi!!!! ARGH!!!!!

Placebon Brian Molko on tämänhetkinen "lohtumieheni". Se on mun sana noille julkkisihastuksille oikeiden ihastusten välissä, stupid or not.

Brian Molko on liian naisellinen useissa promokuvissa mutta se on vaan osa sen artisti-imagoa.  Noi silmät! Huoh! Ja sen hymy... Ja tämä likka taantuu 13-vuotiaaks vai mitä? :D Get a life, T..

Kasarihitti

Inspiroiduin Brooke Shieldsistä niin että katsoin Netflixistä pari päivää sitten vuoden 1980 hittileffan The Blue Lagoon. Muistan nähneeni sen lapsena, ehkä 10-vuotiaana, ja silloin pidin leffasta tosi paljon. Se varmaan sai mut rakastumaan autio saari-teemaan ja kehittelemään omiakin tarinoita sillä aiheella.

Ihana Brooke, superkaunis! Jooh. Eli itse leffaan. Luin siitä tosi pilkkaavia arvioita Leffatykistä mutta otin silti riskin ja aloin katsoa leffaa. Ajattelin että aikuisen silmään leffa on siirappisen korni, ja sitä se olikin - mutta silti hyvän maun rajoissa, nippa nappa.

Siinä oli jotain niin huoletonta ja viatonta tapahtumista huolimatta; juuri sellainen ihana coming of age-leffa, jossa ollaan lapsuuden ja naiseuden & miehuuden kynnyksellä. Pidin siis elokuvasta vaikka välillä repesin nauramaan, tunsin pientä myötähäpeää tai silmät laajeni järkytyksestä. Hyvää viihdettä... ja biologian oppitunti :D

Minkähänlainen ihminen sitä olisi jos olisi kokenut teini-iän myllerrykset 70- tai 80-luvulla? Sitä olen alkanut miettimään... Kyllä nykyaikana on vaan paljon rajumpaa tuo kulttuuri jota tv, lehdet ja NETTI tarjoavat.

Seuraavana vuorossa Brookelta on Endless Love, joka on käsittääkseni hyvin Romeo & Julia-tyylinen elokuva. 

<33

Lolita/nymfetti-muodista on tullut kyllä iso juttu Tumblrin maailmassa viime aikoina. Itse luin Lolitan muutama vuosi sitten, katsoin Kubrickin leffan pari vuotta sitten ja rakastuin... Siinä on jotain viehättävää ja luulen että ainakin minuun se vetoaa siksi että se on nostalginen; siitä muistaa sen ihanan ajan kun oli itse 11-15-vuotias naiseuden kynnykselle tullut tytönheitukka vailla huolen häivää. Tai olihan niitä huolia silloinkin mutta ne olivat niin mitättömiä verrattuna aikuisen elämän murheisiin... :D

Olin itse varsinainen Lolita unelmissani, ihastuin näet pienestä asti vanhempiin miehiin... Haha! Kun muut ikäiseni unelmoivat Leo Dicapriosta, minä unelmoin Gabriel Byrnestä, näin yhden mainitakseni. Nykyäänkin vanhemmat, charmikkaat miehet monesti vievät huomion nuoremmista.

Mulla on melko tiivis ystävyyssuhde yhden melkein 20 vuotta vanhemman miehen kanssa ollut vuoden verran. Olin ensin ihastunut häneen ja siitä se alkoi. Tai ei nyt siitä mutta eniveis. Tässä kuva meistä:

:D Oikeasti mulla on tuo tukka, P:llä tuo lookki. Ilmiselvään me näyteltiin Leonissa ;)

60s, 70s... 90s. Entä kasarilolita-leffa?