Surullista mutta totta on, että mun elämän ainoa valopilkku on just nyt SHOPPAILU. Ja Opamoxit. Ilman Opaa oisin jo jossain suljetulla... Kaikki on menetetty, oon yksinäinen (koska ystäviä on vähän ja ne vähäiset on kiireisiä tai kyvyttömiä auttamaan/olemaan mun kanssa), sairastan... Mitä jäljelle jää.
Sain Kelalta "ylimääräistä" koska niiltä kesti 4kk tehdä mulle eläkepäätöstä ja elin siis 4kk paljon pienemmällä tuella eli toimeentulotuella. Että onpahan raha edes ollut tuomassa helpotusta tähän paskaan elämänvaiheeseen nyt. Olen shoppaillut kaikkea mitä ikinä mielin ja syönyt vain sitä mitä haluan. Syönyt ulkona tai tilannut ruokaa kotiin.
Koska en edes jaksa kokata. Sekin on ahdistavaa.
Materia EI tuo onnea ja toivon että elämään ilmaantuu pian muitakin onnen ja ilon aiheita. Ehkä aikanaan... Nyt on kyllä toivoton olo.
Hetkittäiset pienet huomionosoitukset kiireisiltä, kaukaisilta kavereilta ovat piristäneet myös. Yksi ihana lähetti mulle Etelä-Suomesta söpön kortin!
Olen yrittänyt nauttia mahdollisimman paljon tästä kaupungista. En ole enää täällä kauaa... Haluan kuvata sitä sydämeni kyllyydestä siihen asti kunnes muutan.
Mulla on uusi nimi blogilla :D Eikö oo kauhean kekseliäs? xDDD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti