Jos mä en pysy liikkeessä ja touhota iskee kauhea toivottomuus, ja jos mä taas touhotan, ahdistun ja väsyn siitä. Aloin kirjoittamaan nytkin tänne blogiin koska
on pakko tehdä jotain. Onneksi tänään näen yhtä pitkäaikaisinta ystävääni... Tärkeiden ihmisten näkeminen auttaa aina! Kunhan niitä ei ole liian monta samaan aikaan samassa huoneessa, nimimerkillä Introvertti :D
Tästä asunnosta olen niin mielettömän kiitollinen. Tämä on juuri hyvä mulle - ja Tuutikille! Valoisa, avara, siisti, malliltaan kodikas, hiljainen naapurusto... Viimeisestä se isoin plussa :D Mulle on aina ollut tärkeintä että on rauhaa ja hiljaisuutta.
Uudessa asunnossa sisustuskärpänen puree monesti niitäkin, jotka eivät muuten sisustusta juuri harrasta. On ollut terapeuttista laitella asuntoa oman näköiseksi!
Nyt on lasitettu parveke, mikä on etenkin Tuutikin kannalta ihana juttu. Tässä neiti katselee hämmästyneenä kynnykseltä: "Todellako? Pääsenkö ulos?" Sydäntä ihan lämmittää nähdä miten paljon Tuutikki viihtyy täällä! <3
Lähisukulainen piristi mua ihanilla kukkasilla lauantaina...
Tuutikille hän oli virkannut pesän! Neitihän heti otti sen omakseen <3
Lunta!!! Jep, pohjoisessa ollaan taas... Leikkisä Tuutikki 2v ihan villiintyi hiutaleista.
Ehdin nähdä jo paria läheistä ystävää viime viikolla, yllä oleva kello tuliainen Filippiineiltä...^
... nämä korut taas ovat Israelin tuliaisia vanhemmilta :) Kauniit asiat...
... ja sokeri, mikäs niitä nopeampaa lääkettä sydänsuruihin :D
No ei. En kieriskele sydänsuruissa enää *koputtaa puuta* Päivä päivältä käy selvemmäksi että tein aivan oikean ratkaisun. Olen saanut
rauhan. Tuntuu todella hyvältä olla vapaa! Näin juuri kuuluukin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti