Mä olen jotenkin tosi katkera vanhemmilleni siitä, että he eivät osaa ollenkaan lohduttaa minua tämän erotuskan keskellä. Olen ollut sairaalassakin ja koko ajan on siinä ja siinä, ettei taas napsahda, mutta vanhemmat vaan kettuilee ja vaatii kaikenlaista. Yritän nyt vaan "päästä eroon" niistä, vältellä parhaani mukaan... En kestä niitä tässä elämäntilanteessa enää ollenkaan eikä nekään sitten vissiin mua. Olen niille iso pettymys mutta tunne on molemminpuolinen!
Toisaalta ne eivät tajua että olen vittu aikuinen, 30 ja risat, ja arvostelevat ja neuvovat kaikessa, mutta toisaalta tarvitsisin lohdutusta surun keskellä enkä sitä saa. Ristiriitaista. Parempi siis vähäksi aikaa katkaista välit niihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti